Nyt uidaan tanssielokuvaan

Pohjoismainen Tanssia kameralle -projekti etsii juuri nyt toteutettavia teoksia

Sirpa Heikkinen

OULU Mitä englantilaiset edellä sitä suomalaisetkin perässä.

Täsmälleen niin ei tietenkään ole laita, olkoon sitten kyseessä vaikka suomalainen tanssielokuva. Mutta jotain perää asiassa on: Pitää muistaa, että briteille telkkarimaailma avautui pari vuosikymmentä aiemmin kuin Suomi-tytöille ja -pojille.

Kun viikko sitten Lillehammerissa puhallettiin tanssielokuvatorveen, niin on aika ymmärrettävää, ettei Norjaan oltu menty vain suomalaistuotannon vuoksi. Suuremmasta piti kyse olla. Aate oli pohjoismainen.

Koolla oli seminaari, joka merkitsi alkufanfaaria yhteispohjoismaiselle hankkeelle. Sen tuloksena syntyy kymmenen upouutta tanssilyhytelokuvaa. Niiden levityskanava on mallimaan tapaan televisio.

Mallimaahan on kuten sanottu, Iso-Britannia. Arts Council ja BBC ovat tahollaan ehtineet jo kahdeksannen vastaavanlaisen projektin loppumetreille, niiden taival alkoi 1990-luvun alussa.

Pariksi koreografi ja elokuvaohjaaja

Lillehammeriin kokoontuneet 120 pohjoismaalaista tanssijaa, tuottajaa, koreografiaa, muusikkoa, säveltäjää tutkailivat, mitä tanssielokuva nykyisellään on. Saarnamiehinä alan spesialisteista muun muassa yhdysvaltalainen Vincent Paterson (madonnat, micheljacksonit, evitat), David Hinton (dv8 physical theatre -tuotannot). Katseen suunta oli kuitenkin siis mennyttä.

Mutta juuri nyt yhteispohjoismaisessa Tanssia kameralle -projektissa on menossa ehdotusten sisäänjättöaika, jota vaihetta kestää ensi vuoden helmikuun 15. päivään:

Viiden minuutin tanssielokuvaideoita odotetaan taiteilijoilta/taiteilijaryhmiltä, kuitenkin niin, että idean lähettäjänä on pari, mihin kuuluu elokuvaohjaaja ja koreografi. Hakemukset osoitetaan Barok Filmiin Tanskaan (Barok Film & TV produktion, ”Nordic Dance for Camera”, Vermundsgade 40 A DK-2100 Cph).

Helmikuun puolivälin jälkeen kokoontuu kansanvälinen raati valitsemaan kaikista tehdyistä ehdotuksista 20, joille myönnetään idean edelleenkehittämistä varten pieni apuraha ja kahden kuukauden työskentelyaika. Ja toivotaan ohjaajan ynnä koreografin luovan raakamateriaalia teoksesta, jotta jatkovalintaa pohtiva raati näkee, mistä koreografiassa on kyse ja miten sitä on elokuvallisesti tarkoitus lopullisessa filmissä käsitellä.

Kahdenkymmenen joukosta valitaan lopulta kymmenen toteutettavaa teosta. Kansainvälisessä raadissa istuu muun muassa Paterson ja ohjaaja-koreografi Charles Atlas. Pohjoismaista nimeä haarukoidaan parhaillaan.

Outi Rousu on suomalaistuottaja

Halosenniementie viittaa monen mielestä vuosisadan takaiseen taiteilijakylläiseen maastoon. Tuottaja Outi Rousun koti on kuitenkin ihan vankasti Haukiputaalla, ollut jo liki parit vuodet. Sen jälkeen kun paluu Etelä-Suomesta hänet Oulun korkeudelle heitti.

Muun muassa Suomen elokuvasäätiö, valtion elokuvataidetoimikunta ovat Outi Rousun toimialustaa niin kuin nyt myös suomalaistuottajuus Nordic Dance for Camerassa sekä firma Periferia Productions, jonne hän ensi vuoden alusta saa yhtiökumppanin. Kumppanilla vahvistettu firma sijoittaa toimistonsa Ouluun.

”Tässä pohjoismaisessa tanssielokuvahankkeessa merkittävää ja vähän erilaista on, että ensin on luotu rahoitus tuotantoalustaksi. Yleensähän se tahtoo olla niin, että rahaa etsiskellään jo synnytetylle idealle. ”

Paitsi rahanpuutteesta puhuu suomalaistuottaja varsinkin kotimaisten tanssielokuvien suhteen myös tuotantojen sattumanvaraisuudesta/olemattomasta säännönmukaisuudesta ja levitysongelmista.

”Jotta yleisöä olisi, niin sen takia tässä pohjoismaisessa tapauksessa päärahoittajanakin - kaikissa pohjoismaissa - on kansallinen televisioyhtiö Suomessa siis Yle TV1. Muissa pohjoismaissa vastaava julkisen rahoituksen kanava, ei mainosrahoitteinen. Ruotsissa SVT, Norjassa NMK, Tanskassa DR ja Islannissa RUV. Suomesta mukana ovat myös elokuvatuotantoja tukeva Suomen Elokuvasäätiö ja elokuva- ja mediatuotantoja vähän laajemmassa kontekstissa tukeva AVEK.”

Kansallisen tanssipuolen mukanaolon tuottaja luonnehtii henkiseksi kummitätiydeksi: ”Meillä Tanssin tiedotuskeskuksen asema on olla kansallinen linkki. Teater & dans i Norden elikkä Pohjoismaisen ministerineuvoston tämä osasto on mukana ja sitä kautta kansallisesti vastaavat tahot.”

Mitä iloa tanssi- elokuvaprojektista

1990-luvulta lähtien runsaan 40 erityyppisen elokuvan tuottajana esiintynyt Outi Rousu on löytänyt tanssin/tanssielokuvan laveamman audiovisuaalisen kentän myötä työskennellessään media- ja videotaiteen parissa.

”Ymmärrän tanssin hyvin väljästi. En tiettynä ortodoksisena askelsarjana. Ja kun suomalaista elokuvaa on mielestäni rasittanut dialogiin sidottu teatterin perinne elikkä elokuvat ovat kuitenkin puhuttua taidetta, niin tanssi on kerronnan hienona ilmaisuvälineenä jäänyt paljolti hyödyntämättä.”

”Toivonkin, että Suomesta yhteispohjoismaiseen projektiin tulevat ehdotukset edustaisivat moninaisuutta, monenlaisuutta. Olisi ehdolla elokuvalähtöisiä, mutta myös tanssilähtöisiä ideoita. Kuitenkin lopputulos on molempien taiteen lajien sulautuma. ”

Mitä projekti tanssille merkitsee, sen suomalaistuottaja jättää koreografien ja tanssijoiden tulevaisuudessa itsensä oman työnsä kautta arvioitavaksi: ”Katson tätä nimenomaan kahden taiteenlajin yhteistyönä. En pelkästään elokuvan enkä pelkästään tanssin näkökulmasta, vaan mitä hanke tuo tanssielokuvalle omana taiteenlajinaan.”

”Onhan näitä koulukuntia tanssielokuvan sisällä, sen näki Lillehammerissakin.”

”Yhtäällä brittiläinen koulukunta. Senkin sisällä esimerkiksi Margaret Williams laajasti käsittämä tanssi - mukana amatöörejä, lapsia ja näin - ja näyttämökoreografioita elokuvaksi työstävä David Hinton, joka viimeisellään, Birdsillä astuu uuteen ulottuvuuteen. Birds on lyhyt tanssielokuva, jossa ei ole yhtään tanssijaa. Se perustuu lintujen liikkeille, olevassaolevaa materiaalia Hinton on työstänyt yhdessä koreografin kanssa.”

”Toisaalta omansa on Euroopan ranskankielinen alue, missä koreografia on kaiken lähtökohta. Ja näin elokuva pyrkii hyvinkin tarkkaan tuomaan koreografian esille. Siinä missä vaikkapa englantilaiset käyttävät elokuvallisina keinoina lähikuvia, leikkauksia, siinä ranskalaiset puolikuvia ja kokokuvia.”

”Ja ajatellaan vaikka Kanadaa, sen vuosittaista taide-elokuvafestivaalia, missä tanssielokuvilla/-dokumenteilla on vankka sija. Se kielii kaikkiaan, että lajilla on jo maassa perinteitä.”

Kutsu käy. Tällä esitteellä peräänkuulutetaan ideoita tanssielokuvaksi yhteispohjoismaisessa hankkeessa. Esitteen kuvanauhan kuvat ovat Jan Buusin. Niihin törmää myös hankkeen tanskalaisella www.barokfilm.dk/nordicdanceforcamera.html ja norjalaisella sivulla www.dance.no

Wanted. Paltamolaislähtöinen Milla Moilanen on Dance for Camera -hankkeen suomalaistuottajalle Outi Rousulle merkityksellinen ohjaajakumppani. Wanted on Milla Moilasen ohjaus vuodelta 1998, tuottaja tietenkin Rousu. Tanssija Ari Numminen.

Artikkelin lähde Kaleva