Saivat sen minkä ansaitsivat - olisivat ansainneet jo aiemmin

OULU Vihdoinkin, voi todeta lyhyesti pohjoissuomalaisille taiteilijoille tulleista Suomi-palkinnoista. Olisi melkein voinut veikata, että sotkamolainen professori, filosofian kunniatohtori, kirjailija Veikko Huovinen olisi palkittu jo aikaisemmin. Ainakin hän olisi ansainnut tulla palkituksi jo heti ensimmäisissä jaoissa.

Mieskuoro Huutajista tiedetään, että heitä on tarjottu palkittaviksi jo useaan kertaan. On erittäin hyvä, että tämä omaperäinen joukko sai nyt Suomi-palkinnon, koska monialaisen ryhmän on vaikea saada minkään erityisalan taidetoimikunnan valtionpalkintoa. Poikkitaiteelliset tekijät ovat lajikohtaisesti väliinputoajia, koska ne tuovat uutta, eivätkä ole minkään alan perillisiä suoraan alenevassa polvessa.

Kuoron johtajan Petri Sirviön innovatiivinen ja innostava panos on etusijalla elävän ilmiön nimeltä Huutajat olemassaololle ja kansainväliselle menestymiselle. Huutajat ovat huutaneet Oulua ja Suomea maailmankartalle laajemmallakin kuin Euroopassa.

Näistä oululaisista huutamisen osaajista voisi epäillä, että heillä on taustanaan tiernapoikamenneisyys. Ehkä jo tiernapoikina joukko on oppinut huutamaan ja laulamaan repliikit kovaa.

Veikko Huovinen on uransa alusta saakka suorastaan luonut käsitteistöä korpifilosofeillaan. Konsta Pylkkänen ja siniset ajatukset ovat yksi, josta Huovinen muistetaan. Tavallisen ihmisen on ollut hyvin helppo hyväksyä pylkkäsmäiset ajattelun kiemurat, ja yksi jos toinen on huomannut ajattelevansa samalla tavalla kuin Konsta.

Hieman myöhemmästä tuotannosta Huovisen Lampaansyöjät oli se, joka vaikutti laajaltikin miehen malliin ja elämänmyönteiseen tapaan suhtautua ruokaan ja ympäristöön. Tämä tapahtui keskellä poliittisesti kiihkeätä aikaa, johon Huovinenkin reagoi jopa monia harhauttaneilla kvasitutkimuksillaan erilaisista diktaattoreista.

Kumpikin pohjoissuomalainen palkittu edustaa lähes varkain eksoottisen muodikkaaksi käynyttä miesihannetta: sekä Huovisen että Huutajien imagossa on sitä samaa rakastettavaa karheutta ja eksoottista uhoa kuin valokuvaaja Esko Männikön pohjoisen itsellisissä poikamiehissä. Huovinen tekee tämän kirjallisuuden keinoin, Huutajat itse luomallaan lajityypillä.

Lopputuloksena on jäljittelemätön pohjoissuomalainen uros.

Kaisu Mikkola

EEVA KAUPPINEN

Artikkelin lähde Kaleva