Ystävyyttä ja rinnakkaiseloa

Elokuva

Rölli ja metsänhenki. Suomi 2001. Tuotanto: MRP - Matila Röhr Productions. Ohjaus: Olli Saarela. Käsikirjoitus: Olli Saarela, Ilkka Y.L. Matila - Allu Tuppuraisen tarinasta. Kuvaus: Pini Hellstedt. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Lavastus: Pertti Hilkamo, Ulla-Maija Väisänen. Näyttelijät: Allu Tuppurainen, Maria Järvenhelmi, Peter Franzen, Kari Hietalahti, Jussi Lampi, Kalle Holmberg, Samuli Edelmann. - Ensi-ilta 21.12.01 (maailman ensi-ilta Oulussa Riossa 9.12.).

Näyttelijä Allu Tuppurainen tunnetaan pitkästä teatteriurastaan huolimatta parhaiten keksimästään Rölli-peikon hahmosta. Alkujaan äänitteisiin luotu ärhentelevä, mutta pehmytsydäminen peikko saavutti suuren läpimurtonsa televisiossa, jossa Rölli-peikko on yhä suosittu.

Rölli on seikkaillut myös näyttämöllä.

Ensimmäinen elokuva, Rölli - hirmuisia kertomuksia tehtiin 1980-luvun loppupuolella: siinä kiedottiin satuun saastumista käsittelevää tematiikkaa. Se on sukua nyt ensi-iltansa saavalle Röllille ja metsänhengelle sikäli, että tämäkin työ käsittelee pohjaltaan vakavia, yleishumaaneja teemoja sadun ja fantasian keinoin.

Röllin ja metsänhengen käsikirjoituksen muokkasivat elokuvan ohjaaja Olli Saarela ja tuottaja Ilkka Y.L. Matila Tuppuraisen tarinan pohjalta. Produktion tuotantobudjetti, yli 13 miljoonaa on suurimpia, mitä Suomessa on kokoillan elokuvaan käytetty.

Rahallinen panostus näkyy lopputuloksessa: Rölli ja metsänhenki on näyttävä työ, jonka kuvaukseen ja lavastukseen on kiinnitetty kosolti huomiota.

Komeat puitteet - jotka tuovat ehkä hieman yllättävänä mielleyhtymänä paikoin mieleen Asterix-sarjakuvan, kuten muutama henkilökin - palvelevat perustarinan sanomaa ystävyydestä ja rauhallisesta rinnakkaiselosta hyvin. Röllien heimo rantautuu pitkän etsinnän jälkeen maahan, jota menninkäiset jo asuttavat.

Peikot valtaavat menninkäisten kylän, röllien vanhin luopuu tehtävänsä täytettyään vallasta. Päällikkökiistaa käyvät röllit torjuvat menninkäisten yhteistyön ja -asumisen tarjouksen. Riita kärjistyy yhteenotoksi, joka lopulta uhkaa kaikkea elämää. Röllin ja metsänhengen tapauksessa ei kuitenkaan ole varsinaisesti kysymys hyvän ja pahan välisestä taistelusta, sillä useimmat röllitkään eivät ole varsinaisesti pahoja, ymmärtämättömiä kyllä. Veljeyden merkitys, katumus, ikävä ja sovitus sulatetaan satuun.

Tematiikka kantaa yhtymäkohtia Saarelan aiempiin ohjauksiin, erityisesti kansalaissota-aiheiseen Lunastukseen. Käsittelytavassa ei kuitenkaan unohdeta, että kysymyksessä on satu, fantasian tunnelma säilyy koko ajan. Ongelmana on silti se, kuinka esittää tarinan problematiikka niin, että se istuu lavealle koko perheen kohderyhmälle: saada tapahtumat säilymään myös lapsikatsojan ymmärrettävinä, muttei liian pelottavina.

Tuossa onnistutaan kohtuudella. Kokonaisjännitteen kannalta tärkeitä henkilöitä, joiden kautta ristiriita syntyy ja jotka pitävät tarinaa liikkeellä on silti varsin vähän.

Vaikka hahmogalleria on lavea, useat rölleistä ja menninkäisistä vaikuttavat olevan mukana enemmän värikkyyden kuin tarpeen vaatimuksen takia: Röllin itsensä ja hänen naisellisen vastavoimansa Milli-menninkäisen lisäksi kertomusta juohtaa eniten eteenpäin Peter Franzenin hahmottama juonitteleva ja vallanhimoinen Lakeija.

Röllin ja metsänhengen näytteillepano on upeaa, mutta elokuva ei lipsahda kuitenkaan itsetarkoituksellisen satuspektaakkelin puolelle. Röllin hahmo ei myöskään dominoi elokuvaa. Toisaalta Röllissä ja metsänhengessä katoaa jonkin verran nimihenkilön kotikutoisuutta, osa sitä hellää viikarimaisuutta joka televisioepisodeissa viehättää.

Se ei johdu siitä, etteikö elokuvan käsikirjoituksessa olisi asiaa huomioitu. Kokoillan elokuvan raamit ovat vain niin suuret - erityisesti tämänkaltaisessa fantasiassa - että osa intiimiydestä häipyy. Toki ”hirmuista Rölliä” on jäljellä muun muassa sanallisissa sutkauksissa, joista osa tuntuu selkeästi suunnatun enemmän aikuis- kuin lapsikatsojia varten. Peikon asettaminen ”Rölli Suureksi”, heimonsa päälliköksi on samaten hauska idea.

Rölli ja metsänhenki tavoittelee mahdollisimman suurta kohderyhmää, mikä näkyy osin näyttelijävalinnoissa. Kautta linjan tehdään joka tapauksessa varsin luotettavaa työtä: Tuppuraisen, Franzenin ja Milliä esittävän Maria Järvenhelmen lisäksi mieleen jäävät erityisesti Kari Hietalahden kaunosieluinen Riitasointu-rölli ja Kalle Holmbergin hahmottama Vaakamestari, hyvän ja pahan tasapainon vaakitsija.

Tunnelman luomisessa olennaista on myös Pini Hellstedtin kaunis, paikoin silmiähivelevä kuvaus, Tuomas Kantelisen musiikki sekä Pertti Hilkamon ja Ulla-Maija Väisäsen lavastus. Näin pohjoissuomalaisesta näkökulmasta ei sovi unohtaa sitäkään, että Rölli ja metsänhenki on ensimmäinen kotimainen suurtuotanto, johon Mediakeskus POEM on panostanut.

SAULI PESONEN

Artikkelin lähde Kaleva