Viimeinen lukko itää vastaan

Oulun linnan kivimuurit jäivät rakentamatta rahapulassa

Timo Jokelainen

OULU Ruotsi menetti kaikki itäiset rajalinnoituksensa suuressa Pohjan sodassa ja sen jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Tilanne vaati puolustusjärjestelmän kiireellistä uusimista pää- ja rajalinnoituksineen.

Kenraalimajuri Axel Löwen, joka toimi rajakomissaarina uutta Venäjän vastaista rajaa määriteltäessä, sai vuonna 1722 ohjeet valmistella uudet puolustussuunnitelmat Suomea varten.

Filosofian tohtori Petri Vuojalan mukaan Löwen teki vähän myöhemmin suunnitelmat myös Oulun Linnansaarelle laajoja linnoitustöitä varten.

Kivimuurit jäivät kuitenkin rakentamatta. Syyksi Vuojala sanoo sen, että rahat kuluivat samojen Löwenin puolustussuunnitelmien seurauksena syntyneen Suomenlinnan rakennustöihin.

Ouluun suunnitellusta hankkeesta on säilynyt piirustus, jonka Vuojala sanoo todentavan tuolloin tehdyt suunnitelmat. Kaavailtu kivilinnoitus olisi ollut suuri ja jo sen suunnittelu tuo esille Oulun tärkeän aseman senaikaisessa Suomessa.

Arkistoja penkomalla

Linnoitussuunnitelmat löytyivät kuin sivutuotteena Vuojalan tehdessä arkistotutkimusta Tukholmassa.

Arkistotutkimus liittyy Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla tehtävään hankkeeseen, jossa kolmen tutkijan voimin ollaan selvittämässä Oulun rakennushistoriaa. Vuojalan lisäksi asiaa tutkivat rakennustutkija Pasi Kovalainen ja arkkitehti Kaarina Niskala.

Perusmateriaali tutkimukseen kerätään arkistoja penkomalla ja suurilta osin vanhoja palovakuutusasiakirjoja läpikäymällä.

Ensimmäinen tutkimushankkeesta julkaistu artikkeli, jonka kirjoittivat Vuojala ja Kovalainen yhdessä, käsittelee Oulun kaupungin rakentumista 1700-luvulta lähtien. Artikkeli löytyy Taidehistorian seuran vasta painosta tulleesta julkaisusta Taidehistoriallisia tutkimuksia 23.

Tunnettu kartta

Linnoituksen suunnitelmapiirustus on tunnettu jo aiemmin. Se on julkaistu ainakin Kyösti Julkun toimittamassa Valkean kaupungin vaiheet -kirjassa. Vuojalan mukaan se on kuitenkin tulkittu väärään ajankohtaan kuuluvaksi ja väärän henkilön tekemäksi.

Piirustuksen ylälaidassa on harhaanjohtanut vuosiluku 1669. Vuosiluku liittyy kuitenkin pitempään tekstiin, jossa suunnitelman sanotaan piirretyn tuona vuonna tehdyn pohjakartan päälle.

Vuojala sanoo olevansa varma, että suunnitelma on tehty vuosien 1729 ja 1734 välillä. Tekijä on ollut Löwen, eikä Mårten Linderoth kuten aiemmin on esitetty.

Paperilla ei ole päiväystä eikä nimikirjoitusta. Tekijän ja ajankohdan Vuojala päättelee käytetyn paperin laadun, vesileiman, käsialan ja piirustustekniikan avulla. Suunnitelmaa on myös verrattu Löwenin tekemiksi varmuudella identifioituihin suunnitelmiin.

Uhka idästä

Linnoituksen tehtävä olisi Vuojalan mukaan ollut puolustautua Oulujoelta tulevaa venäläishyökkäystä vastaan. Kun Pohjan sodasta saatujen kokemusten perusteella Kajaanin linnan puolustaminen oli etäisyyksien takia huomattu vaikeaksi, niin Linnansaareen ajateltiin viimeistä lukkoa itää vastaan.

Rakennelmaan olisivat kuuluneet niin vallihauta, bastionit ja muut varustukset, jotka piirustuksen mukaan oli pääosin suunnattu kaupungin puolelle Linnansaarta.

Kun paikalle kuvittelee Suomenlinnan linnoitusten oloisia kivimuureja, niin saa kuvan siitä, kuinka merkittävä asia olisi ollut toteutuessaan.

Ajatusleikkinä voi myös miettiä, millainen suunnitellun linnoituksen osa olisi nykypäivän Oulussa. Olisiko niin, että Tuiran sillat kulkisivat ohi korkeiden kivimuurien vai olisiko tilanne kuin Kajaanissa, jossa tie huristaa linnan yli.

Arkistojen kätköistä. Oulun Linnansaareen tehdyt linnoitussuunnitelmat, jotka Petri Vuojalan mukaan on tehnyt Axel Löwen vuosien 1729-1734 välillä. Kuvassa ylhäällä leikkauskuva, vasemmalla yksityiskohta bastionista ja keskellä koko linnoitus saarelle sijoitettuna.

Vallihautoja ja muureja. Suunnitelmissa linnoituksen pihaa kiertää päävarustus, jonka nurkkiin sijoittuvat bastionit. Päävarustuksen ulkopuolella kuvassa oikealla ovat Pokkitörmälle päin suunnatut vallihaudat ja etuvarustukset.

Artikkelin lähde Kaleva