Vireästi barokkia

Konsertti

Oulun yliopiston kamariorkesteri Oulun kaupungintalossa 4.12. Kapellimestarina Jari Välimäki.

Oulun yliopiston kamariorkesteri esiintyi vauhdikkaasti tiistai-illan konsertissaan. Syksy on orkesterin perinteen mukaan barokkimusiikin aikaa. Keväällä soitetaan uudempaa musiikkia.

Jari Välimäki on johtanut orkesteria lähes alusta asti. Johtajan suurieleinen tyyli olisi kapellimestarikisassa hidaste, mutta tälle orkesterille se sopii hyvin.

Muusikkojen ja johtajan työskentely tekee vireän vaikutelman. Kokonaishauskuus on tärkeämpää kuin viimeisen pilkun viilaus.

Orkesteri ei ole yleensä tarjoillut ennen kuulumattomia arkistolöytöjä. Nytkin ohjelma oli vanhojen mestarien töistä koottu patenttivarma kokonaisuus. Bach, Händel, Telemann ja Vivaldi ovat monien toivelistalla.

Sen verran hyvin teokset oli kuitenkin valittu kunkin teosluettelosta, että puhki soitetun tarjoamisen vaaraa ei ollut.

Vivaldin Konsertto kitaralle ja jousille, D-duuri, on yksi säveltäjän lukuisista, keskenään samankuuloisista konsertoista.

Kun hyvän idean keksii, miksei soveltaisi sitä maksimissaan, tuntuu Vivaldi tuumineen. Orkesterin tulkinta oli dynaamisesti osuvaa, ja kokonaisuus kantoi hyvin.

Yhteissoinnin viimeistely ei sen sijaan yltänyt aina loppuun asti, vaan soitossa oli hetkittäin pelimanniorkesterin sävyä.

Solisti Jorma Styng soitti kepeän elegantisti, lähes galanttiin tyyliin. Largo-osassa hän käytti barokkityyliin kuuluvaa vapautta improvisoida ja varioida melodialinjoja.

Konsertin vahvin esitys oli Händelin g-molli Concerto grosso, opus 6. Soitto oli allegrossa lennokasta ja täsmällistä, larghettossa vakavan arvokasta ja juuri oikealla tavalla suureellista. Yhteissointi oli muhevuudessaan ja kiinteydessään sitä tasoa, mitä orkesteri on ylipäänsä parhaimmillaan tarjonnut.

Bachin Brandenburgilaiskonsertossa nro 3 Välimäki liittyi alttoviuluineen soittajien riveihin. Energisyys ja mukaansa tempaiseva poljento olivat valttia esityksessä.

Paketti ei aina pysynyt täysin kasassa; ensimmäisessä osassa esiintyi rytmistä hajontaa ja finaalissa herkempien detaljien yli rynnistettiin kohtalaisella voimalla.

Tästä huolimatta viriilin provokatiivinen meno veti tuoreudellaan pisteet kotiin.

JUHA SUTELA

Artikkelin lähde Kaleva