Saarnaaja valottaa elämäänsä ja liikettä

Muistelmakirja

Toivo Määttä (toim.): Jumalan sanan perustalla. Einari Lepistö muistelee elämäänsä ja työtään. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2001.

Viime huhtikuussa edesmennyt saarnaaja Einari Lepistö kuului usean vuosikymmenen ajan vanhoillislestadiolaisen liikkeen tärkeimpiin vaikuttajiin. Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksessä SRK:ssa hän oli työssä vuodesta 1955 vuoden 1981 loppuun, siitä ajasta yli 20 vuotta liikkeen pääsihteerinä.

Lyhyistä luvuista kootussa kirjassa Lepistö kuvaa työnsä ja siviilielämänsä tapahtumia toteavasti, vailla oman aseman korostamista tai hengellistä paatosta. Elämänmyönteistä huumoria kirjaan tuovat arjen pienten sattumusten muistelut, vaikkapa kuvaus siitä, kuinka Lepistö ylitti Fiat 1100 -autollaan vaarallisen railon kotimatkallaan mantereelta Hailuotoon.

Epäselväksi Lepistön kirjassa ei jää se, että hänelle vanhoillislestadiolainen uskonkäsitys on ainoa oikea. Muunlaiset näkemykset ovat yksinkertaisesti väärää oppia. Jumalan valtakunta on yhtä kuin vanhoillislestadiolaisessa uskossa olevien joukko, eikä ”Jumalan tervettä” pidä eriseuraisille sanoa.

Toivo Määtän toimittama muistelmakirja kuluu arvattavasti lähinnä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden oman joukon käsissä. Liikkeen ulkopuoliset lukijat pääsevät Lepistön kertoman kautta muutamin väläyksin kiinni muun muassa vanhoillislestadiolaisuuden hajaannukseen 1960-luvun alussa.

Suorastaan dramaattinen on lyhyt kuvaus keväältä 1961 SRK:n johtokunnan kokouksesta, jossa yksi ”väärään mennyt jäsen” käy vielä tervehtimässä muita johtokunnan jäseniä.

”Se oli hyvin vaikeaa aikaa”, Lepistö kuvaa. Tuolloin pappien johtama joukko lestadiolaisia irtaantui liikkeestä.

Lyhyitä mainintoja kirjassa on myös 1970-luvun jännitteistä, joita nousi esiin monessa rauhanyhdistyksessä. Ongelmana oli niin sanottu kososlaisuus (saarnaaja J. A. Kososen mukaan). ”Tämän henkivallan” tunnusmerkeiksi Lepistö kuvaa toisia tarkkailevan ja arvostelevan kovan mielen.

Kirjan loppuosaan on koottu Lepistön pakinoita, joita hän kirjoitti vuodesta 1960 alkaen Tien viittoja ja Vaari kertoo -nimimerkeillä Päivämieheen yhteensä kunnioitettavat 750.

Lahjakkaan maallikon elämästä kertova kirja päättyy hänen viimeiseen suviseurasaarnaansa Rovaniemeltä vuodelta 1997. Muistelmakirjaansa Lepistö ei ehtinyt valmiina näkemään.

PEKKA MIKKOLA

Sanan äärellä. Einari Lepistö (pöydän takana) puhumassa Niilo Lääkön 60-vuotisseuroissa Oulunsalossa vuonna 1974. Vasemmalla SRK:n nykyinen puheenjohtaja Matti Lääkkö.

Arkisto

Pajalan papin perintö. Lars Levi Laestadiuksen hengellisiä tienviittoja tulkitaan monella tavoin.

Artikkelin lähde Kaleva