Lukittujen ovien lestadiolaisuus

Tutkimus

Risto Blom: Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa. Esipuhe Pauli Annala. Kirkon tutkimuskeskus. Sarja C. Nro 58. 2001.

Kajaanilainen seurakuntapastori Risto Blom (s. 1939) toimi pitkään ennen papiksi ryhtymistään esikoislestadiolaisten saarnamiehenä.

Hän havaitsi, että liikkeen sisällä oli monenlaisia opillisia käsityksiä sakramenteista ja uudestisyntymisestä. Saadakseen niistä selvän hän keräsi laajan tutkimusaineiston ja teki kattavan tieteellisen esityksen asiasta. Nyt se on mielenkiintoisena kirjana lukijoiden ulottuvilla.

Esikoislestadiolaisuutta ei tunneta kovin hyvin suuren yleisön keskuudessa. Itse olen ollut tämän liikkeen seuroissa runsaat kymmenen vuotta sitten Reisjärvellä. Olen myös käynyt teologista debattia eräiden saarnamiesten kanssa.

Tunnistin heidän ajatuksensa Blomin tutkimuksesta. Ilokseni huomasin myös, ettei heidän käsityksensä ole välttämättä koko herätysliikkeen kanta.

Blom toteaa, että liikkeen sisällä vallitsee yksimielisyys vain harvoista opinkäsityksistä. Eräs asia siellä on kuitenkin selvä. Liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta. ”Tämä käsitys on vuosikymmenien aikana sisään rakennettu liikkeeseen kuuluvien sydämiin niin, ettei asiaa tarvitse saarnoissa juuri selittää.”

Nykyistä tilaa kuvannee hyvin tutkijan kirjaama Eero Halmeen kertomus vastauksesta, jonka muuan nainen antoi esikoislestadiolaisuuden ikää tiedustelleelle papille. Hän sanoi, ettei hän muuta tiedä kuin, että ”se on perustettu lukittujen ovien takana”.

Risto Blom näyttää tutkimuksensa perusteella toivovan, että liike avaisi ovet kirkon suuntaan. Hänen mukaansa on aika keskustella avoimesti kaikista uskoon ja uskonelämään liittyvistä asioista. Ongelmista ei saisi enää vaieta.

Tutkija sanoo, että huomattavalle osalle esikoislestadiolaisuuteen kuuluneista suomalaisista kannattajista tuottaa vaikeuksia mieltää tämä herätysliike enää hengelliseksi kodikseen. ”Uhrataanko myös heidät vaikenemalla?” Blom kysyy.

Vilho Vähäsarja

Artikkelin lähde Kaleva