Linnanmaan vanhinta osaa

varjellaan kaunisteluilta

Antti Ervasti

OULU Linnanmaan yliopiston I-IV vaiheet saivat nuoruudestaan huolimatta suojeluohjelman. 1973-1980 valmistuneiden rakennusten erikoislaatuisuus halutaan varmistaa tulevien suunnitelmien varalta.

Suojelusuunnitelman tehnyt Tuija Kallio Virta-Palaste-Leinonen Arkkitehdit Oy:stä myöntää aiheelliseksi ihmettelyn, että miksi kansan kammottaviksi hirviöiksi tuomitsemia rakennuksia pitäisi suojella. Sille on kuitenkin olemassa vankat perustelut.

”Ne samana aikana tehdyt lähiöt, joita on jouduttu jo peruskorjaamaan ja kenties kaunistamaankin, eivät ole olleet toimivia. Oulun yliopiston rakennukset muodostavat edelleenkin erittäin toimivan kokonaisuuden, jota ei pidä pilata muuttamalla ilmettä nykyisen kauneuskäsityksen mukaiseksi”, Kallio sanoo.

Rakennusten iän puolesta suojeluohjelman teko ei olisi ajankohtainen, eikä suojelun piiriin saa näin uusia rakennuksia. Lähtökohta ohjelmalle on yliopistossa tulevina vuosina tehtävät järjestelyt. Uusien Tietotalo-rakennusten valmistuttua vapautuvia vanhoja rakennuksia korjataan ja järjestellään uudelleen.

Kallio korostaa, että näinkin nuorta arkkitehtuuria on syytä suojella uusilta muotivirtauksilta.

”Ihmisten on ollut selvästi vaikea löytää näiden Linnanmaan rakennusten omaa identiteettiä, koska kokonaisuus on jyräävä ja konemainen”, hän huomauttaa.

Koska Oulun yliopiston vanhimmat rakennukset ovat aikansa lapsia ja edustavat 1960-luvun lopun arkkitehtuuria, rakennukset tulee Kallion mielestä säilyttää pääosin sellaisenaan.

Yliopiston vararehtori Jouni Koiso-Kanttila sanoo, että rakennuskompleksi on kansallisesti ainutlaatuinen ja kansainvälisesti harvinainen rakennuskokonaisuus.

Oysin sairaalarakennus edustaa samaa aikaa ja on rakennuksena yhtä merkittävä, mutta se ei ole Koiso-Kanttilan mukaan arkkitehtuuriltaan yhtä arvokas kuin yliopisto.

Virtaa kuin puro

Linnanmaan rakennusten suojeluohjelmassa on kolme tärkeysluokkaa. Ensimmäiseen kuuluvat rakennusten selkärangan muodostava keskusväylä ja siihen välittömästi liittyvät tilat. Ykkösluokitukseen kuuluvat kohteet tulee suunnitelman mukaan säilyttää entisen kaltaisina korjausten yhteydessä.

Tuija Kallio kutsuu keskusväylää puron lailla virtaavaksi luomukseksi, joka toimii johdonmukaisesti siihen liittyvien osien kanssa. Väljyys ja selkeys luetaan väylän ansioiksi.

Lisäksi ykköskastiin luetaan muun muassa käytävien värit sekä kookas opastejärjestelmä.

Kallio tiivistää, että tärkeintä suojelun toteutumisessa on kokonaisuuden säilyminen.

Oulun yliopiston rakennusten suojeluohjelman toteuttaa Senaatti-kiinteistöt, joka vastaa rakennusten ylläpidosta. Johtaja Erkki Aho sanoo, että vaikka yliopistorakennukset ovat vielä varsin nuoria, suojeluohjelma on tärkeää tiedon välittämiseksi jälkipolville.

”20, 50 tai 100 vuoden päästä tällainen tietojen keruu rakennuksista nousee arvoonsa. Jos Helsingin yliopiston päärakennusta peruskorjattaessa olisi ollut käytössä vastaavanlainen suunnitelma, työ olisi ollut erittäin helppoa”, Aho sanoo.

Tietoa jälkipolville

Oulun yliopiston I-IV vaiheiden rakennusten suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Kari Virran toimisto vuonna 1968. Suunnitelman kantava teema oli muunneltavuus. Tiloja oli tarkoitus muuttaa helposti käyttötarkoituksen ja tarpeen mukaan.

”Siitä oli aikanaan ylisuuret odotukset. Käytäntö osoitti, että ihmisten on helpompi muuttaa toisaalle kuin muuttaa tiloja erilaisiksi”, Koiso-Kanttila toteaa.

Sähkötekniikan osasto muuttaa Linnanmaan vanhoista rakennuksista valmistuvaan tietotaloon, ja vapautuviin tiloihin muuttanevat kansantaloustieteilijät. Kirjastoja on tarkoitus yhdistellä nykyistä suuremmiksi, ja tiloja järjestellään uudelleen. Oman lisänsä tilajärjestelyihin tuo myös Tietotalon kakkosvaiheen valmistuminen aikanaan.

Tapio Maikkola

Tahallista kärjistystä. Linnanmaan ankeaa betonia ja kirkkaita värejä yhdistävä tyyli oli aikanaan tahallista kärjistämistä.

Kaikkeen tottuu. Maria Ylimaunu (vas.), Sari Vahlroos ja Tuomas Savola ovat tottuneet Linnanmaan vanhan osan väreihin

Avaruuden tuntu. Väljyys on Väylän eli yliopistorakennuksen läpi menevän keskuskäytävän valtti.

Artikkelin lähde Kaleva