Kirjaston kautta tietoyhteiskuntaan

60-vuotias

Riitta Suonpää Ylivieskassa.

Ajatus kirjastosta tietoyhteiskunnan ovena sopii Ylivieskan kirjastotoimenjohtajalle Riitta Suonpäälle mainiosti.

”Kirjaston kynnys on aina ollut matalalla ja käyttöaste korkealla. Ihmiset tulevat kirjastoon luontevasti. Kirjastot ovat yhteiskunnan olohuoneita, joissa on paikka jokaiselle”, sanoo Riita Suonpää, väsymätön kirjastojen puolestapuhuja.

Ylivieskan kirjasto on ottanut erityiseen suojeluunsa ikäihmiset, jotka ovat tärkeä kohderyhmä tietoyhteiskunnan edistämisessä.

”Henkilökunta on opastanut ikäihmisiä kirjaston tietokannan käyttöön ja lisäksi heitä on neuvottu pankkipalvelujen ja kännykän käytössä.”

Lasten ja nuorten on helppo käyttää verkkoa ja chattailla kirjastossa, mutta heillekin on asetettu tavoitteita.

Pieniä lapsia on houkuteltu kirjastoon muun muassa satutunneille. ”Lapsi on täysivaltainen kirjaston asiakas”, kirjastotoimenjohtaja huomauttaa.

Oulun lääni on Riitta Suonpään mukaan ollut edelläkävijä kirjastojen verkottumisessa. Läänin eteläosassa toimii Tiekkö. Sopimus yhteistyöstä solmittiin jo kymmenen vuotta sitten. Nyt siihen kuuluu kuusi yleistä kirjastoa ja kolme ammattikorkeakoulun kirjastoa.

Riitta Suonpää kiittelee yhteistyötä. ”Se on järkevää ja yhteistyöllä saavutettiin kustannushyötyjä. Kirjastoilla on yhteinen kaukopalvelu, ja käyttäjätkin ovat pitkälle yhteisiä. Kirjastoilla on yhteinen lainauskortti ja yhdessä tuotettu tietokanta.”

Tiekkö-kirjastot ovat saaneet valtakunnallista tunnustusta, Onnimanni-palkinnon, joka annettiin lasten ja nuorten lukuharrastuksen edistämisestä.

”Käsityöläismäisyydestä on tultu rationalisoituun yhteisluettelointiin. Palvelu kirjastoon tulevalle on kuitenkin edelleen henkilökohtaista.

”Vaikka kasvottoman etäkäytön osuus on lisääntynyt, kirjasto on myös inhimillisen vuorovaikutuksen paikka.”

Perusjärjestelmä ja verkko on saatu normaaleilla määrärahoilla. Verraten aikaisin, kolme vuotta sitten saatiin kokoelmat internettiin ja etäkäyttö toteutui.

”Etäkäyttöön ja erilaisiin hankkeisiin saadut avustukset Suomi tietoyhteiskunnaksi -hankkeelta on ollut hyvä tuki ja keino selviytyä 1990-luvulla, kun kirjamäärärahat vähenivät.”

Kirjaston kokoelman pitäisi Riitta Suonpään mielestä olla tuore ja sen pitäisi olla myös kiinnostavalla tavalla esillä. Siksi kirjastossa on teemanäyttelyjä ja uudelleen on viritelty mielikirjanäyttelyjä.

Riitta Suonpää on kotoisin Vammalasta. Hän oli harjoittelijana ja aikanaan työssä Tampereen ja Savonlinnan kaupunginkirjastoissa.

Riitta Suonpää teki hypyn tuntemattomaan ja haki Oulaisiin vuonna 1969. Ajatteli olevansa muutaman vuoden ja jatkavansa sen jälkeen opintoja, mutta toisin kävi. Viiden vuoden päästä hän haki Ylivieskaan.

Oulaisissa alkaneet harrastukset taideyhdistyksessä ja elokuvakerhossa jatkuivat Ylivieskassa.

Riitta Suonpää tietysti lukee. Hänen mielilukemistaan on pienimuotoinen kirjallisuus: runot ja novellit.

Ihmisen käyttäytyminen kiinnostaa Riitta Suonpäätä. Kiinnostus syveni entisestään moniammatillisen työnohjaajakoulutuksen jälkeen. Hän on käynyt myös vuoden kestäneen kirjallisuusterapiakoulutuksen.

”Vallankäytön välineenä se ei minua kiinnosta, mutta voi olla, että hyödynnän sitä eläkepäivinäni vaikka pienessä ryhmässä tai vanhusten aktivoinnissa.”

Riitta Suonpää on perheetön. ”Onneksi lähtöperhe on iso. Minulla on neljä siskoa ja yksi veli. Heillä on lapsia ja joillakin jo lapsenlapsia.”

Valokuvat ovat näihin asti jääneet ottamatta ulkomaanmatkoilta, muta nyt uudella käteensopivalla kameralla Riitta Suonpää on aloittanut kuvaamaan arkielämän tilanteita, muun muassa lapsia ja äitiään, joka on jo 92-vuotias.

Syntymäpäiväänsä Riitta Suonpää juhlii lähipiirissään synnyinseudulla Vammalassa.

LIISA LEHTO-PEIPPO

Liisa Lehto-Peippo

Kuin olohuone. Riitta Suonpää toivoo, että kirjasto voisi olla yhteiskunnan olohuone, jossa olisi paikka jokaisella.

Artikkelin lähde Kaleva