Kyllähän sen kesti

Konsertti

Freetala-oktetti Nukun isossa salissa 1.12. Pertti Päivinen, saksofoni; Heikki Nikula, bassoklarinetti; Jarmo Sermilä, trumpetti; Jari Hongisto, pasuuna; Eero Ojanen, piano; Joni Kesti, syntetisaattori; Jasse Kesti, basso; Jouni Kesti, lausunta ja rummut.

Uutena oululaisena, ilman omakohtaista käsitystä multitaiteilija Jouni Kestin taiteesta, lähdin hänen kokoamansa Freetala-oktetin konserttiin. Kuuntelin aistit avoinna vajaan tunnin mittaisen esityksen. Lopputulemaksi sain, että enimmäkseen sen kesti.

Kestämistä tosin merkittävästi edistivät sellaiset huippumuusikot kuin Heikki Nikula, Pepa Päivinen, Jarmo Sermilä ja Jari Hongisto.

Freetala-oktetti esitti konsertissa vapaaseen improvisaatioon pohjautuvaa jazzia. Vaikea sanoa, oliko kappaleissa mikään muu Jouni Kestin säveltämää kuin katkelmat, jonka puhaltajat puhalsivat nuoteista unisonossa eli yhteen ääneen.

Katkelmat olivat sinänsä ihan mukiinmenevää kuviointia, mutta improvisoinnin pohjaksi ne olivat liian hahmottomia.

Konsertti alkoi soittajien eteerisellä tunnelmoinnilla, joiden päälle Jouni Kesti lausua paukautteli mietelauseitaan.

Lausuttuaan ”kun pitäisi pärjätä soittamalla, älä kuluta aikaasi paskanjauhantaan” hän tarttui rumpupalikoihin.

Rytmissä pysyminen ei valitettavasti ole rumpali Kestin vahvimpia puolia. Ensimmäinen kappale meni niin yhtyeen kuin yleisönkin osalta tilanteeseen totuttautumisessa. Seuraavissa kappaleissa Kesti sitten siirtyikin pop-kompista freejazzin puolelle, missä hänen perustekniikan puutteensa saattoi lukea helpommin luovuuden piikkiin.

Konsertin alkupuolella Kesti ahkeroi lähinnä omassa erillisessä maailmassaan. Illan edetessä hänen suorituksellaan alkoi olla selvempi yhteys muiden muusikoiden tekemisiin. Parhaimmillaan rumpali Kesti oli keskittyessään muutamaan lyömäsoittimeen kerrallaan, jolloin tuloksena oli joitain vivahteikkaita komppeja.

Syvällisimpään tunnelmaan konsertissa pääsi Heikki Nikula. Hänen bassoklarinetistaan tulvivaa runoutta kuunteli korvia höristäen.

Myös pianisti Eero Ojalan soolo kuului illan intiimeimpiin hetkiin. Koskettimiston lisäksi Ojala hyödynsi pianon puuosia ja kieliä, joita hän nakutteli ksylofonin tai cimbalomin tapaan.

Kestin perheestä syntetisaattoria käyttelevä Joni tavoitti herkimmin muusikkotoveriensa mielenliikkeet. Hänen kommenttinsa yhteiseen keskusteluun olivat oivaltavia ja tilanteen tasalla. Dialogi basson ja syntetisaattorin välillä toimi veljellisen hyvin.

Jasse Kesti löysi bassostaan mielenkiintoisia uusia soittotapoja ja efektejä, mutta perinteinen kitarointi loisti poissaolollaan. Rytmi ei ollut myöskään hänen vankinta alaansa.

Moni musiikin kuuntelija lienee miettinyt minun tavallani, onko vapaa jazz oikeastaan kuunneltavaksi tarkoitettua musiikkia. Tässä lajissa pääasia tuntuu olevan se, että soittajilla on hauskaa.

Toteutuiko hauskuuden vaatimus Freetala-oktetin esityksessä - sitä pitäisi kysyä soittajilta itseltään. Heidän ulkoisesta olemuksestaan ei asiaa voinut päätellä.

RIIKKA KALSI

Artikkelin lähde Kaleva