Yhteisvoimin Walolle laulamaan
Maarit Saarenkunnasta ja Olli Romania vetämään kanssaan työväenlaulujen yhteislaulutilaisuutta Koskelankylän Walolle.
Päivi Alasuutari
Veijo Meriläinen selailee lauluvihkoa ja laulukirjaa yhdessä Maarit Saarenkunnaan kanssa. Aivan kaikkia mieleisiä työväenlauluja ei näistä kansista löydy, ja Veijo saa tehtäväkseen hankkia vielä täydennystä Vapun aaton yhteislaulutilaisuutta varten. Samalla sovitaan, että he tapaavat vielä kerran yhdessä Olli Romanin kanssa ja sopivat, mistä sävellajeista mikin kappale lauletaan.
Veijo Meriläinen oli 17-vuotias, kun hän meni mukaan kantaa ottavia lauluja esittävään lauluyhtyeeseen, Oulun Punasoluun. Elettiin 60-luvun loppua.
Kahdeksanhenkinen Punasolu keikkaili ahkerasti ja harjoitteli kunnianhimoisesti. Ohjelmisto koostui sekä perinteisistä työväenlauluista että uudemmista sävellyksistä.
– Sen parissa meni toistakymmentä vuotta.
Lämpimiä muistoja siitä ajasta on paljon, kuten LP:n tekeminen Love Recordsille.
– Se äänitettiin kahdessa päivässä Walon salissa. Otto Donner toi sinne valtavan äänityspöydän. Taustat tehtiin etelässä, sen ajan huippumuusikot soittivat ne meille.
Maarit Saarenkunnas muistelee viettäneensä kaikki lapsuutensa vaput Sorsakosken työväentalolla.
– Minulla on voimakas mielikuva siitä, miten noustiin seisomaan ja laulettiin yhdessä Työväenmarssi. Siellä oli lapsia ja aikuisia ja kaikki aikuiset lauloivat tosissaan. Siitä tuli turvallinen olo, tässä aikuiset laulavat ympärillä, että tehdään parempi maailma.
Saarenkunnaan muusikon ura sai alkunsa esiintymisistä erilaisissa työväenliikkeen tapahtumissa.
– Isäni säesti meitä kitaralla ja minä, siskoni ja naapurin samanikäiset tytöt lauloimme. Mehän kuljettiin esiintymässä vaikka missä, olen laulanut Kalevi Sorsalle ja Mauno Koivistolle, Saarenkunnas nauraa ja jatkaa, että he olisivat halunneet laulaa kaikkia verisiä työväenlauluja, mutta isä ei antanut.
Saarenkunnas laulaa pätkän lapsuuden suosikista, puolalaisesta Varšavjanka-vallankumouslaulusta.
”Riistäjät ruoskaa nyt selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on.”
Erityisesti vanhoista, perinteisistä työväenlauluista on tullut Meriläiselle rakkaita.
– Ne herättävät minussa tunteita ja ymmärrystä ajasta sata vuotta sitten, mitä ne ihmiset ovat kokeneet silloin. Ne peilaavat hyvin sen ajan todellisuutta, monet laulut käsittelevät sisällissodan hirvittävää tragediaa.
Meriläinen miettii, että hänen omat suosikkilaulunsa ovat vuosien myötä vaihtuneet.
– Itselle on tullut ymmärrys, että kostamalla ei mitään rakenneta missään. Monissa lauluissa on sitä, että joskus maksetaan kalavelat. Sekin on ymmärrettävää, että niitä tunteita on ollut.
Yhdeksi suosikikseen Meriläinen nostaa Pohjolan raatajien juhlalaulun, jonka Oulun Punasolu aikoinaan äänitti. Yli sadan vuoden takainen laulu on Aapo Similän säveltämä ja Kössi Kaatran sanoittama.
– Työväenlauluissa on hurjan hienoja sävellyksiä, laajalla skaalalla.
Huomattava osa työväenlauluista on kansainvälistä perua. Säveliä on lainattu milloin mistäkin.
– Yhtäkkiä muistui mieleen lempilauluni Joe Hill, joka on amerikkalainen. Hän oli amerikanruotsalainen ammattiyhdistysaktiivi ja lauluntekijä, joka teloitettiin Utahin osavaltiossa, Meriläinen kertoo.
”Joe Hillin unissani näin jo kauan kuollehen. Kun hämmästyin, hän virkkoi vain, mä koskaan kuollut en, mä koskaan kuollut en.” Saarenkunnas ja Meriläinen puhkeavat laulamaan yhdessä.
– Työväen musiikkiperinne on ollut tosi vahva 1800-luvun lopulta eteenpäin. Sekin on säilyttämisen arvoinen perinne. Toivoisin että joku tallentaisi sitäkin, Saarenkunnas sanoo.
Muusikko, säveltäjä ja musiikinopettaja Olli Roman kytkeytyy työväenlauluperinteeseen ennen kaikkea osana 1970-luvulla kukoistanutta uutta laululiikettä.
– Olin 16-kesäinen, kun Chilen sotilasvallankaappaus tapahtui. Se vaikutti minuun syvästi. Että laillisesti valittu presidentti murhataan.
Roman meni mukaan Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton toimintaan kotikaupungissaan Kotkassa.
– Kun oli soitto- ja laulutaitoinen, niin minulle ehdotettiin ohjelmaryhmän perustamista. Sehän perustettiin. Laskin joskus vanhoista kalentereista, että meillä saattoi olla yli 50 keikkaa vuodessa. Aina jonkun agitaattorin autolla mentiin ympäri kyliä, me laulettiin ja joku puhui, Roman tiivistää naurahtaen.
Ohjelmaryhmässä hän alkoi tehdä sovituksia ja ensimmäisiä sävellyksiä.
– Meillä oli silloin seminaareja, joissa opeteltiin sketsien tekemistä, soittamista ja laulamista. Kai Chydenius kävi opettamassa niissä.
Roman kokee, että Chydeniuksella on ollut iso merkitys hänen kehitykselleen musiikintekijänä.
– Omassa sävellystyössäni rytmiikka on mennyt hurjasti eteenpäin siitä, mitä se oli 70-luvulla. Olen tehnyt paljon teatterisävellyksiä. Koen, että olen niissä löytänyt omia juttuja, jotka pohjautuvat kokemuksiin ja taitoihin, jotka hankin uuden laululiikkeen piirissä. Tavallaan uusi laululiike jatkuu minussa teatteripuolella.
Mitkä kappaleet siltä ajalta herättävät erityisesti tunteita?
– Vaikka olen sivari, niin marssit herättävät isoimpia tunnemyrskyjä. Kansainvälinen on hieno sävellys, mieleenpainuva ja kohottava. Sitten on tosi hienoja balladityyppisiä, kuten vaikka Balladi toveri Viljasesta.
Lisää verkossa
Kuuntele työväenlaulujen klassikoita Kalevan laatimalta soittolistalta. kaleva.fi
Artikkelin lähde Kaleva 27.04.2017.