Oululaisen sosiologian isä
Kuolleita
Osmo Koskelainen. Oulun yliopiston entinen sosiologian apulaisprofessori Osmo Koskelainen kuoli Oulussa 18. maaliskuuta. Hän oli syntynyt Lahdessa 25. maaliskuuta vuonna 1938.
Koskelainen väitteli vuonna 1968 Helsingissä. Hänen uskontososiologisen väitöskirjansa otsikko oli Maallistuva suomalainen suurkaupunki.
Sosiologian apulaisprofessoriksi hänet nimitettiin virkaatekevänä 1969. Vakinaisen nimityksen hän sai vuonna 1972.
Seuraava askel tieteellisellä uralla oli osallistuminen Suomen Akatemian rahoittamaan TEI-projektiin yhdessä kansanterveystieteilijöiden Kimmo Lepon ja Kai Sieversin kanssa.
Projektin pääjulkaisu Suomalaisten sukupuolielämä (1974) on merkkiteos suomalaisessa seksologisessa tutkimuksessa. Sen pohjalta on ilmestynyt myös muita aihetta käsitteleviä pitkittäistutkimuksia suomalaisten sukupuolielämän muutoksesta vuosikymmenten saatossa.
Tutkimus sai aikoinaan paljon julkisuutta mediassa, ja se oli jatkotutkimusten lähtökohta.
Koskelainen toimi 1970-luvun puolivälissä Suomen Akatemian yhteiskuntatieteellisen toimikunnan jäsenenä.
Lisäksi hän julkaisi tutkimuksia kollektiiveista, joista hän oli erityisen kiinnostunut 1980-luvun alkupuolella.
Koskelainen osti 1980-luvun puolivälissä kesäpaikakseen Prokkolan talon Hailuodosta. Tätä kautta hän kiinnostui saaresta ja myös sen tutkimisesta. Hänen tutkijanuransa seuraava vaihe olikin Suomen Akatemian rahoittaman Hailuoto-projektin johtaminen.
Tutkimusprojektin tuotanto oli luonteeltaan lähinnä sosiaaliantropologista, ja se edusti uutta metodologista lähestymistapaa yhteiskuntatutkimuksessa.
Koskelainen oli kiinnostunut sosiaaliantropologiasta. Hän seurasi muun muassa ”suomalaisen sosiologian isän” Edvard Westermarckin jalanjälkiä Marokkoon. Matkastaan hän julkaisi päiväkirjan.
Tutkimustensa ohella Koskelainen jäi opiskelijoiden mieleen erityisesti mielenkiintoisista luennoistaan. Jotkut hänen opiskelijoistaan siirtyivät sosiologian opiskelijoiksi muualle, koska Oulun yliopistossa ei ollut mahdollisuutta suorittaa jatko-opintoja.
Yhteistyössä ensin Turun ja sittemmin Tampereen yliopiston kanssa Koskelainen järjesti Oulussa myös laudatur-opetusta.
Gradua vastaavia laudatur-tutkielmia valmistuikin kaikkiaan 1970-luvulta 1990-luvun alkuun mennessä runsaat 30.
Traaginen tapahtuma Koskelaisen elämässä oli, kun hän kaatui pyörällään kevätliukkailla 1990-luvun alussa.
Tämän seurauksena hän halvaantui osittain, mikä rajoitti liikkumista, aiheutti aikaisen eläköitymisen ja vaikeutti kaikin tavoin elämää.
Tästä ikävästä tapahtumasta hän itse autoilemattomana henkilönä totesi lakonisesti:
”Se oli pehmeän elämäntavan kova kohtalo.”
Koskelainen toimi sosiologian laitoksen johtajana silloin, kun Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta toimi Kasarmintien tiloissa. Sosiologian suosio oli opiskelijoiden keskuudessa tuolloin huipussaan. Laitoksessa oli apulaisprofessuurin lisäksi kaksi assistentin ja muutama tuntiopettajan toimi.
Koskelainen ei ollut enää töissä, kun sosiologian oppiaine siirtyi tiedekunnan mukana Linnanmaalle vuoden 1993 alussa.
Koskelainen oli persoona, joka jätti jälkensä kaikkiin hänet tunteneisiin. Hän oli sosiologi paitsi työssään myös elämässään. Häntä jäivät kaipaamaan omaistensa lisäksi kollegat sekä suuri joukko ystäviä ja opiskelijoita.
Paitsi kolmen pojan myös, oululaisen sosiologian isä on poissa.
Pentti Luoma
Kirjoittaja on Koskelaisen opiskelija ja assistentti, FT.
Artikkelin lähde Kaleva 30.04.2017.