Maanpuolustustahtoinen yliopistomies

Kuolleita

Uki Pekka Heikkinen. Hallintojohtaja Uki Pekka Heikkinen menehtyi 7. päivänä maaliskuuta 2017 Oulussa. Hän oli syntynyt Helsingissä joulukuun 25. päivänä vuonna 1938.

Uki ja Synnöve Heikkisen esikoisen syntymäpäivänä pyrytti lunta, ja vanhemmat kutsuivatkin poikaansa Pyryksi.

Sodan jälkeen perhe muutti Ouluun, jossa Heikkinen aloitti koulunkäynnin ja kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1958.

Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1965 Helsingin yliopistossa ja sai varatuomarin arvon vuonna 1967.

Heikkinen astui Oulun yliopiston palvelukseen vuonna 1968 aluksi toimistopäällikkönä. Sittemmin hän toimi hallintojohtajana eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Tämän lisäksi hän edusti yliopistoa monissa luottamuselimissä, muun muassa Oulun aluetyöterveyslaitoksen neuvottelukunnassa sekä Oulun yliopistollisen keskussairaalaliiton ja Pohjois-Pohjanmaan kuntayhtymän liittovaltuustoissa.

Hallintojohtajana Heikkinen osallistui suomalaisen yliopistoyhteistyön kehittämiseen toimiessaan korkeakoulujen virkamieslautakunnan puheenjohtajana.

Heikkisen aikana Oulun yliopisto kasvoi alun perin Pohjois-Suomen tarpeita varten perustetusta ”opinahjosta” kansainväliseksi ja arvostetuksi monialaiseksi tiedeyliopistoksi, jolla on ollut suuri merkitys koko Suomen tasapainoisen kehittymisen kannalta.

Oulun yliopisto kävi läpi useita rakenteellisia muutoksia, joiden aikana Heikkinen toimi monen rehtorin lähimpänä tukena.

Työstään hänelle myönnettiin Kanslianeuvoksen arvo vuonna 1996.

Musikaalisesti lahjakkaan Heikkisen suvun jäsenenä Pekka Heikkinen osallistui koulupojasta alkaen kuorotoimintaan Oulun Lyseossa.

Myöhemmin hän oli Pohjois-Pohjalaisen osakunnan kuorossa ja Ylioppilaskunnan Laulajissa ja Oulun aikana Pohjan Laulussa, Sotaveteraanikuorossa ja oululaisessa Kallen Poikien kvartetissa.

Lauluilloissa Pekan basso tuki laulajien esityksiä.

Heikkinen osallistui aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, ja hän oli johtotehtävissä useissa maanpuolustusjärjestöissä, muun muassa Oulun Reserviupseerikerhossa, Pohjan prikaatin killassa ja Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuustossa.

Hän kirjoitti useita maanpuolustusaiheisia artikkeleja sekä oli juhlapuhujana esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlissa.

Maanpuolustustyöhön suuntautuneesta toiminnastaan hänelle myönnettiin rauhan aikana harvinainen 4. luokan Vapaudenristi vuonna 1988. Sotilasarvoltaan Heikkinen oli majuri.

Heikkinen oli rehti ja pidetty ystävä ja meille esimerkki siitä, miten maanpuolustusta jatkuvasti ylläpidetään maassamme sodan uhkakuvien muuttuessa.

Pekka Heikkinen solmi avioliiton vuonna 1964 Irma Elomaan kanssa. Vaimo menehtyi sairauteen 2001.

Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja lastenlapsia viisi.

Isänä ja ukkina Pyry oli vakaa ja turvallinen. Hänen neuvonsa ja lämmin huumorinsa sekä valoisa ja sinnikäs elämänasentensa jäävät elämään sydämissämme.

Pyry saatettiin haudan lepoon huhtikuun 1. päivänä Oulussa sukulaisten ja ystävien läsnä ollessa. Myös silloin pyrytti lunta.

Lauri Lajunen, Sulo Lehto, Juhani Leppäluoto, Minna Heikkinen

Kirjoittajat ovat Pekka Heikkisen työtovereita, ystäviä ja tytär.

Artikkelin lähde Kaleva 30.04.2017.