Maahansyöksy jäi Kytökylällä mieleen

 

Kahden saksalaispommittajan matka katkesi 75 vuotta sitten Haapaveden Kytökylällä.

Yhdeksän henkeä vaatinut onnettomuus jätti jälkensä paikallisten muistiin.

 

HANNA PERKKIÖ

HAAPAVESI

Vuoden 1942 kevät oli kuiva ja kylmä. Haapaveden Kytökylällä lauan¬tai 11. huhtikuuta oli kuitenkin leuto, ja pilvet roikkuivat matalalla. Samaan aikaan kun rintamalla käytiin asemasotaa, kotipuolessa jatkettiin arkiaskareita – rankakuorman tekoa, heinien hakua, sonnanajoa.

Aamupäivä oli jo pitkällä, kun lapset palailivat koulusta.

Kyläläisten puuhat keskeytti etelän suunnalta kuuluva jylinä, joka voimistui. Pian ilmestyi näkyviin kahdeksan matalalla ajavaa lentokonetta.

Neljä poikaa oli juuri lähtenyt Kytökylän koululta ja ennättänyt maantielle, kun koneet ylittivät heidät.

Pojat näkivät, kuinka koneista kaksi osui yhteen läheisen metsän yläpuolella. Takaa päin törmännyt kone syöksyi alas ja nostatti tulipatsaan puunlatvojen ylle. Samaan aikaan koneesta lensi ulos mies, joka laskuvarjon varassa katosi metsän taakse.

 

Kyläläisiä alkoi pian kertyä pu¬toa¬mispaikalle. Sinne ehtivät myös koulupojat, joista yksi, viime vuonna kuollut Eero Nurmesniemi kuvasi näkemäänsä Kytökylän kyläkirjassa:

”Kone oli räjähdyksen voimasta katkennut rungon puolivälin paikkeilta, etuosan palaessa parhaillaan. Monenlaista tavaraa ja kuolleita verisiä miehiä oli hangella hylyn ympäristössä. Muun muassa yhden käsi oli koivun oksan haarassa.”

 

Pudonnut kone kuului saksalaiseen laivueeseen, jonka kahdeksan Junkers Ju88-pommikonetta olivat lähteneet Hollannin Eindhovenista. Laivue oli matkalla Pohjois-Norjaan, jossa sen tehtävänä oli taistella liittoutuneiden sota-aluksia vastaan.

Kytökylään pudonneen koneen miehistöstä neljä kuoli. Eloon jäi radisti ja taka-ampuja Otto Robert Klenke, joka pelastautui laskuvarjolla.

Toinen koneista iskeytyi maahan vajaat kymmenen kilometriä kauempana Korkatissa, ja koko viisihenkinen miehistö kuoli. Ennen maahansyöksyä kone ylitti Pertti Hankosen kotipihan.

– Kone lensi niin matalalla, että se kiinnitti huomion. Sitten kuului pauketta, ja isommat lähtivät hevosella paikan päälle katsomaan, Hankonen muistelee.  

Erikoinen tilanne painui Hankosen mieleen, vaikka ikävuosia oli tuolloin vasta vajaat viisi.

Muistiin on jäänyt myös, kuinka romua koottiin kotipihalle. Muovi oli silloin vielä uusi asia.

– Lentokonelasiksi sitä sanottiin, ja jotkut vuolivat siitä sormuksia.

Lentokoneiden jäänteitä on jäänyt metsiin näihin päiviin saakka. Niitä on päätynyt monien kotinurkkiin muistoksi.

 

Nopeasti tapahtuman jälkeen Haapavedelle saapui saksalaisia onnettomuustutkijoita, ja saksalaissotilaat jäivät myös vartioimaan putoa¬mispaikkoja. Kortteeria he pitivät paikallisten luona, osa Hankosenkin kotitalossa. Sodan jälkeen tapahtumista ei kuitenkaan julkisesti juuri keskusteltu.

– Kyläläisten kesken saatettiin jutella, ja huhujakin liikkui. Sotavahingoista ei puhuttu, koska sillä olisi ollut vaikutusta yleiseen mielipiteeseen, Hankonen toteaa.

Sodan jälkeen painetussa Haapavesi-kirjassa onnettomuudesta ei vielä löydy mainintaa, mutta puoli vuosisataa myöhemmin siitä alettiin julkaista muisteluita. Kyläläiset pystyttivät Kytökylän ja Lehonsaaren väliselle putoamispaikalle muistokiven vuonna 1996. Toinen kivi pystytettiin Korkattiin vuonna 2002.

Haapavesi oli kaukana rintamalta, mutta saksalaiskoneiden maahansyöksy toi kappaleen sotaa paikallisen siviiliväen silmien eteen. Siten sen koki myös Eero Nurmesniemi:

”Tämä onnettomuus oli syrjäkylän ja kaukana sodan melskeistä asuvien poikien mielestä jännittävä ja mieliin painunut tapahtuma, vaikkakin se kokonaisuutta ajatellen oli vain kuin pieni pisara siinä hävityksen ja kauhistuksen valtameressä minkä toinen maailmansota aikaan sai.”

 

Jutussa käytetty lähteinä seuraavia teoksia:

Kytösavut, Kytökylän kyläkirja, KL-Paino 2004.

Lehonsaaren Veräjällä, Väkeä ja väkkäröitä, toim. Seija Junno, Rannikon Laatupaino 2015.

Kotirintamakirja 1939–1945 Haapavesi, toim. Harri Turunen, Rannikon Laatupaino 2014.

Jorma Aaltosen artikkeli kirjassa Sotiemme veteraanit 1918, 1939–1945 Haapavesi. Haapavesi-seura, KL-Paino 1994, alkuperäinen kirjoitus julkaistu Kaltio-lehdessä 5/1992.

 

fakta

Junkers Ju88

Saksalainen kaksimoottorinen syöksy- ja vaakapommituskone.

Valmistettiin 1939–1945.

Pituus 13,36 m, kärkiväli 20,08 m, korkeus 4,7 m, siipipinta-ala 54,7 m2.

Tyhjäpaino 8 550 kg, suurin lentoonlähtömassa 12 000 kg.

Nopeus 472 km/h 5 300 m:n korkeudessa, lakikorkeus 8 200 m.

Suomen valtio osti Saksasta vuonna 1943 Ju88 A-4 sarjan koneita 24 kpl, viimeinen sotalento huhtikuussa 1945 (tiedustelulento) JK-268.

 

Äijäporukka vaalii paikallista historiaa

 

– Suunnilleen tuolla se tapahtui, Tapio Mäkinen sanoo ja osoittaa kädellään koilliseen.

Lumi peittää vielä Kytökylän lentokenttää, joka sijaitsee aivan saksalaiskoneiden törmäyspaikan tuntumassa. 1970-luvulla rakennettu kenttä toimii seudun ilmailuharrastajien tukikohtana.

Haapavedeltä syntyisin oleva, nykyisin Nivalassa asuva Mäkinen on parin vuoden ajan koonnut tietoja kevään 1942 tapahtumista. Innostus syntyi ilmailuharrastuksen myötä sekä kyläläisten kertomuksia kuunnellessa.

– Kertomukset kuitenkin rönsyilivät, joten halusin tietää asioiden todellisen laidan.

 

Mäkinen on haastatellut viittä silminnäkijää, joiden tarinoista syntyi yhtenäinen kokonaiskuva. Tapahtumista koostamaansa esitystä hän on jo ehtinyt eri tilaisuuksissa esitellä.  

– Varsinkin lähikunnissa tämä on tullut monelle ihan uutena asiana.

Tapahtuman muistoa vaalii myös kylällä aktiivisesti kokoontuva miesporukka, Kopsan Äijät. Porukan aktiiveihin kuuluvat Matti Ahola ja Kauko Nikula toteavat, että nykypäivänä aihe ei enää ole arka.

– Kyläläisille itselleen kyse on ollut niin tutusta asiasta, että siitä ei ole suuremmin osattu ääntä pitää. Tieto on kuitenkin siirtynyt sukupolvelta toiselle, Nikula toteaa.

Nyt paikallista historiaa halutaan säilyttää tulevillekin polville. Kopsan Äijät järjestävät syksyisin perinnepäivät, joiden ohjelmaan nykyään kuuluu myös muistopaasien kukittaminen. Yleisö viedään putoamispaikalle traktorikyydillä.

Onnettomuudesta tulee ensi tiistaina kuluneeksi tasan 75 vuotta.