Konsertto kolisevalla flyygelillä

Konsertti

Oulu Sinfonia. Skandimaisemia. Kapellimestarina Johannes Gustavsson. Pianosolistina norjalainen Håvard Gimse. Madetojan salissa Oulussa 30.3.

Konsertin ohjelma oli niin avosylin yleisöä luokseen kutsuva, että Edward Griegin Vuorenkuninkaan luolassa olisi tyylillisesti sopinut aloituskappaleeksi yhtä hyvin, ellei paremminkin, kuin Aki Yli-Salomäen Uneen...-teoksen kantaesitys.

Uneen... nautiskelee pitkillä horisontaalisilla sointikentillä, joissa jouset tuottavat jatkuvuutta. Puupuhaltimien, kahden trumpetin ja lyömäsoittajien osuudet kontrastoivat ja liikkuvat kuin pienuniversumin elävänä keskuksena.

Mikäli Uneen... olisi lyhyempi kuin nykyiset 12 minuuttia, se saattaisi sopia jonkin suuremman sinfonisen kokonaisuuden hitaaksi osaksi. Jos taas vähänkään viihteellisempi, vaikka hitaan kompin kera, voisi kuvitella kuulevansa ”pling, kolmas kerros, ovi avautuu”.

Madetojan salin Steinway on 25-vuotias, mikä ei ole flyygelin iäksi paljon. Silti se kuulosti Håvard Gimsen käsissä väljältä ja kolisevalta Griegin Pianokonsertossa op. 16.

Jatketaan kuvittelemista: Jos tämä Steinway olisi käytetty auto, se savuttaisi ja siitä vuotaisi öljyä sekä jäähdytinnestettä parketille.

Soitinta säännöllisesti huoltanut pianonvirittäjä Eero Koivisto kertoo, että Madetojan salissa on viime aikoina ollut aivan liian kuiva ilma ja hän on jo pyytänyt talotekniikalta lisää kosteutta.

Flyygelin oma kostuttaja ei riitä. Syksyisin sama instrumentti soi Koiviston mukaan aivan erilailla.

Pianisti oli myös saapunut niin myöhään Ouluun, että flyygeliä ei ollut ehditty säätää hänen soittotyyliinsä sopivaksi. Koiviston mukaan säätömahdollisuuksia on paljon, mutta muutokset eivät synny ihan käden käänteessä.

Gimse (s. 1966) on uransa aikana taatusti saanut esittää Griegin konserton satoja kertoja eri orkesterien kanssa kotona ja maailmalla.

Näytöstyyli on vähän liian voimakas sana kuvaamaan torstai-illan esitystä, mutta jotain siihen suuntaan.

Madetojan salin Steinway
on 25-vuotias, mikä ei ole
flyygelin iäksi paljon.

Orkesteri musisoi kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla aktiivisesti norjalaisvirtuoosin mukana

Konsertto poiki kuitenkin kerettiläisen ajatuksen, että pitäisiköhän tähän Griegiin asettaa yläikäraja? Teosta saisivat esittää vain nuoret, puhdasotsaiset nousevat kyvyt, joista ei heti alussa voi varmuudella tietää, vyöryttelevätkö he loppuun saakka onnellisten tähtien alla.

Esityksiin ainakin kasvaisi todentuntuisempaa vääntöä ja jännitettä.

Johannes Gustavsson oli päättänyt piirtää Jean Sibeliuksen Sinfoniaan nro 2 op. 43 omat puumerkkinsä; hiukan keventää sen olemusta ilmavammaksi ja muutenkin vapauttaa Sibelius pönäkimmän fennomaanisen tradition kahleista.

Alussa Gustavsson tässä onnistuikin, mutta sinfonian edetessä yli puolivälin uudet temput, kuten lähes hiljaisuuteen asti vedetyt pianopianissimot ja tavallista vapaampi rytminkäsittely, alkoivat synnyttää orkesterissa epätarkkuutta ja -varmuutta yhteisen maalin suunnasta.

Sibeliuksen kakkosen maamerkit jokaisella suomalaisella muusikolla ovat syvällä selkärangassa. Ken niitä liikaa muuttelee, kerjää vaikeuksia eikä lopussa välttämättä kiitos seiso, vaikka itse teos päättyy ylevästi.

Esko Aho

Artikkelin lähde Kaleva 1.4.2017.