Kauhean kiva, kun löytyy hyviä pahiksia
Harrastajateatteria
Oulunsuun Näyttämö: Lumikuningatar. H.C. Andersenin sadusta sovittanut Aleksis Meaney. Ohjaus Tiia-Riika Juustinen. Musiikki Eevaliina Sankilampi. Naamiointi Heidi Kangas. Puvustus Heidi Kangas ja työryhmä. Lavastus työryhmä. Valot Samuli Pörhölä. Rooleissa: Antti Kohtala, Jemina Vanharanta, Anna Raudaskoski, Marja Roikola, Merja Vähäkuopus, Reeta-Tiina Rytilahti, Jenni Hiltunen, Heidi Halmetoja, Pia-Inka Pohjola. Oulunsuun Pirtti 9.4. Ikäraja 6 vuotta. Seuraavat esitykset 22.4. kello 14 ja 23.4. kello 14 ja 18.
Lumikuningatar ei ole entisensä. Aleksis Meaneyn uusi teatteriversio (2014) H.C. Andersenin klassikkosadusta on kärjistänyt henkilögalleriaa ja virittänyt replikointia kivasti lähemmäs tätä päivää.
Sovitus tarjoaa mahdollisuudet kehitellä tyyppejä kunkin tekijäjoukon itse haluamaan suuntaan. Se antaa tilaa etenkin rosvojoukolle, korppikaksikolle ja nuorelle rakkaudelle.
Lapset usein tykkäävät eniten hyvistä pahiksista.
Oulunsuun Näyttämö etenee esikoisohjaaja Tiia-Riika Juustisen johdolla toinen jalka klassikkoperinteessä ja toinen irrottelemassa villimmässä, leikkimielisessä maailmassa.
Ryhmä on innostunut etenkin rosvoista. Heistä on tehty punk rock -henkisiä mustissa hiuksissaan ja vermeissään. Kovista esittävälle, mutta symppikselle yksinäiselle Rosvotytölle (Jenni Hiltunen) on löydetty passelit pääkallosukkikset, Ramones-paita ja niittiranneke.
Viileä, kimaltava ja klassinen Lumikuningatar (Anna Raudaskoski) kalpenee räväkän ja räkäisesti käkättävän Rosvonaisen (Merja Vähäkuopus) rinnalla.
Tämä rosvoperhe on astetta rajumpi kuin Siri Kolun Me Rosvolat, joka sekin on löytänyt tiensä näyttämölle.
Mainio sankari on myös luutnantti Korppi (Heidi Halmetoja), joka törmää lavalle lennettyään tuhkapilveen. Liekö tehnyt asiaa Islantiin tulivuorenpurkauksen aikaan?
Halmetoja luonnostelee Korpin mukavasti fysiikalla eikä esimerkiksi raakkumalla. Merja Vähäkuopus Korpin Mielitiettynä vetää katseet puoleensa tälläkin näyttävällä persoonalla ja lookilla.
Myös Reeta-Tiina Rytilahden Poro on mainio heppu.
Lapsille tarjottuja samastumiskohteita näytelmässä ovat tietenkin lapsipääosat Kai (Antti Kohtala) ja Kerttu (Jemina Vanharanta). He toimivat sisäänheittäjinä tarinaan, jossa kohdataan enemmän ja vähemmän lentokykyisiä ja noitataitoisia henkilöitä, jotka joko yrittävät estää etsintöjä tai auttaa niissä.
Lumikuningatar onkin satutyyppinä yleinen etsimiskertomus.
Satusetä Andersenin tarinassa Kai ja Kerttu ovat pieniä lapsia. Nyt he ovat varhaisteinejä. Siksi Kertulle luotu lapsekas puvustus hiukan hämmentää.
Neljän kertojan ratkaisu on toimiva.
Ohjaaja Tiia-Riika Juustinen hyödyntää luovasti Oulunsuun Pirtin salitilaa ja etenkin eri puolilta sisään antavia ovia. Katsojalle tulee tunne kuin hän olisi itsekin sadun pyörteissä.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva 21.04.2017.