Karate koukutti ensi potkusta
kohtauksia: lyönnit ja potkut näyttivät komeilta ja tehokkailta.
Sitten paikallislehdessä oli ilmoitus, joka kertoi lajin tulleen
Kuusamoon.
Anne Helaakoski teksti // Maiju Pohjanheimo kuvat
Kempeleen lukion liikuntasalissa odottaa valkoiseen gihin ja mustaan vyöhön pukeutunut rauhallinen, lempeäkatseinen mies. Marko Ronkaisella on puoli tuntia aikaa jutella, ennen kuin harjoittelijoita alkaa tulla illan treeneihin.
Ronkainen on harrastanut karatea 20 vuotta. Viime keväänä hän toteutti pitkään hautuneen ideansa ja perusti Kempeleen Shoto Budon.
Kaikki alkoi Kuusamossa vuonna 1997, kun Ronkainen oli 19-vuotias. Lähinnä elokuvissa karatea nähneestä nuoresta miehestä laji vaikutti tehokkaalta ja näyttävältä, joten kun hän huomasi lehdessä ilmoituksen, hän lähti kokeilemaan, millaista se olisi. Ja jäi kerrasta koukkuun.
– Aluksi halusin parantaa kuntoani ja oppia tarvittaessa puolustamaan itseäni. Kun vyön väri alkoi tummua, innostuin lisää. Pääpointti on kuitenkin yhä itsepuolustuksessa.
Marko Ronkainen oli Karateseura Shotokai Kuusamon Kimmo Niikkosen opissa neljä vuotta, kuten myös serkkunsa Jari ja Jani Ronkainen.
Kaikki kolme Ronkaista muuttivat myöhemmin työn perässä Ouluun. Koska kaupungissa ei ollut oman tyylin seuraa, miehet perustivat Oulun Karate-Do Shokotain. Sitä he ovat pyörittäneet nyt 16 vuotta.
Oman seuransa lisäksi Marko Ronkainen treenaa yhä myös Oulussa. Omia treenejä hänellä on viikossa kolmesta neljään ja lisäksi hän ohjaa harjoituksia kaksi kertaa viikossa.
Ronkaisen tyylilaji on Shoto Budo. Sen suurin ero muihin karate-lajeihin verrattuna on rento vartalonkäyttö. Liikkeet ovat sulavia ja pehmeitä. Usein niitä kutsutaan virtaaviksi.
– Se on rentoa, muttei löysää. Hyvin tehokasta.
Shoto Budossa ei kilpailla. Lajin harrastajien mukaan harjoittelun luonne ja harjoittelutavat muuttuvat, jos mukaan tulee kilpailuelementtejä.
Shoto Budo perustuu Shotokai-karateen, jonka toi aikoinaan Eurooppaan japanilainen Mitsuke Harada. Haradan oppilas, skotlantilainen William ”Billy” Haggerty nimesi oman tyylinsä Shoto Budoksi. Hän on myös tyylin pääohjaaja.
Ronkainen suoritti 5. danin mustan vyön viime syksynä Skotlannin Glasgow’ssa Haggertyn graduoimana. Suomen Shotokai/Shoto Budon seurojen kattojärjestössä Suomen Karate-Do Shotokaissa 5. dan on korkein vyöarvo.
Vyöarvoille on graduointivaatimukset, joilla testataan täyttääkö karateka vyöarvon vaatimukset. Taitoja mitataan katojen, eli liikesarjojen sisällön kautta. Niihin kuuluu lyöntejä, potkuja, heittoja, kaatoja, hallintaotteita, lukkoja, maastopuolustusta, kaatumisia ja jopa perinteistä painia.
– Graduoinnit ovat fyysisesti ja henkisesti rankkoja. Oma graduointini Skotlannissa kesti kaksi tuntia, kaikki käytiin läpi. Katoja on noin 30 erilaista, minä hallitsen niistä 24–25.
Jos haluaa treenata karatea tosissaan, se vaatii aikaa ja sitoutumista. Henkisellä puolella laji sekä vaatii että antaa keskittymiskykyä ja itsehillintää.
– Itsepuolustustaito tulee aikaa myöten, ja hyvä fyysinen kunto siinä sivussa. Lisäksi saa hyviä ystäviä. Joku sanoikin, että porukka on kuin iso perhe, kertoo Ronkainen.
Kun on harjoitellut kauan, liikkeet menevät automaatiotasolle, tulevat selkärangasta, jos joutuu puolustautumaan, kuvailee Ronkainen.
– Minulla ei ole ollut siihen todellista tarvetta. Sitä paitsi pelisilmä kehittyy niin, että pystyy lähtemään uhkaavasta tilanteesta pois.
Ronkaisen mukaan kuitenkin tieto siitä, että pystyy tarvittaessa puolustautumaan, antaa itseluottamusta. Jopa työelämässä se tuo varmuutta ja näkemystä moneen asiaan.
– Sensei Kimmo Niikkonen sanoikin, että karatea ei treenata vain salilla, vaan myös arkielämässä koko ajan. Ehkä se on sitten osa sitä henkistä puolta, mies tuumii.
Puoli tuntia on mennyt, ja Eija Lakso, Aaro Lakso, Mikko Peura sekä Vesa Huotari tulevat salille. He aloittavat alkulämmittelyn peruskuntoharjoittelulla. Se on tärkeää, jotta kroppa saadaan valmisteltua treeniä varten ja kunto kohoaa.
Se, että treenit jäävät haastattelun ja kuvauksen takia nyt vähän löysemmiksi, ei porukkaa haittaa.
– Menemme viikonloppuna leirille Kuusamoon. Siellä on ohjaajana Billy Haggerty Skotlannista, ja treenit ovat taatusti rankkoja, kertoo Eija Lakso.
Lisää verkossa. Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
Laji syntyi Japanissa
Karate on japanilaista alkuperää oleva kamppailu- ja itsepuolustuslaji.
Kaakkois-Aasian munkit joutuivat kehittämään aseettomia taistelutaitoja, koska aseiden käyttö oli heiltä kielletty. Munkki Bodhidharma opetti munkeille aseettomia taistelutaitoja Shaolin-temppelissä.
Taito kulkeutui okinawalaisten mukana Ryukyu-saarille, missä se sekoittui saaren omiin taistelumenetelmiin.
Syntynyttä taistelutaitoa ryhdyttiin kutsumaan nimellä ”kiinalainen käsi”.
Myöhemmin modernin karaten Okinawalta Japaniin vienyt Gichin Funakoshi muutti nimen tarkoittamaan tyhjää kättä. Näin lajin filosofinen perusta ja harrastajan tavoittelema tyhjä ja ennakkoluuloton mieli korostui.
Japaniin karate teki maihinnousunsa 1920-luvun alussa Funakoshin järjestäessä lajin näytöstilaisuuksia. Funakoshin oma Shotokan-tyyli sai seurakseen pian lukuisia muita karaten tyylisuuntia.
Eurooppaan ja Aasiaan karate levisi 1950-luvulla ja Suomeen se tuli vuonna 1967.
Vyöarvo osoittaa
taidot
Karaten harrastajat jaetaan vyöasteisiin taitojensa ja harjoitteluaikansa mukaan.
Alemmat vyöasteet ovat kyu-asteita, joiden jälkeen seuraavat mustan vyön dan-asteet.
Suomessa on laajimmin käytössä viiden kyu-arvon järjestelmä. Aloittelijan vyö on valkoinen. 5. kyu käyttää keltaista, 4. kyu oranssia, 3. kyu vihreää, 2. kyu sinistä ja 1. kyu ruskeaa vyötä. Ruskean vyön jälkeen alkavat dan-arvot 1. dan -asteesta ylöspäin.
Lähde: Suomen Karateliitto.
Marko Ronkainen suoritti 5. danin mustan vyön viime syksynä Skotlannissa.
Artikkelin lähde Kaleva 25.04.2017.