Kabaree Kalevala juhlii naista ja naiseutta

Teatteriesitys

Oulun ylioppilasteatteri ja Kinky Carnival Burlesque: Kabaree Kalevala – raha, rakkaus ja valta. Käsikirjoitus Jarkko Remahl. Ohjaus Heidi Maria Huotari. Musiikin tuottaja Mau Järvinen. Lavalla mm. Arttu Nousiainen, Krista Karttunen, Herr E. Satyr, Janne Oikarinen, Batsinthe Belfry. Kulttuuritalo Valve, Valvenäyttämö 5.4. Seuraava esitys 12.4. kello 19.

Oulun ylioppilasteatteri ja Kinky Carnival Burlesque ovat yhdistäneet voimansa kansalliseepoksemme uustulkinnassa. Heidi Maria Huotarin ohjaama Kabaree Kalevala yhdistelee teatteria, burleskia ja pikkutuhmaa kabareetunnelmaa.

Viittauksia populäärikulttuuriin on tappelupelien hadokeneista kauniisiin ja rohkeisiin.

Jarkko Remahlin käsikirjoitus myötäilee Lönnrotin toimittaman, vuoden 1849 Kalevalan tarinalinjoja. Kieli on modernisoitu ja perinteistä nais- ja mieskuvaa puntaroitu uudelleen.

Kabaree Kalevalan vahvojen ja seksikkäiden naisten vierellä miehet ovat nössyköitä.

Esitykseen sävelletty musiikki maalaa soinniltaan rikkaita, mystisiä maisemia. Etniset vaikutteet kuuluvat poljennossa ja soitinvalinnoissa.

Näyttämöllä nähdään yli kaksikymmentä esiintyjää näyttävissä maskeerauksissa. Arttu Nousiaisen vakaa kertojahahmo, Antero Vipunen, pitää kokonaisuutta kasassa.

Kabaree Kalevalan tähti on Krista Karttunen Louhena. Louhi on kaunis ja eläimellisen raju valtiatar. Karttusen kehollisesti vahva tulkinta saa Remahlin tekstinkin elämään uusissa sfääreissä.

Burleskin ja Kalevalan törmäyttäminen tuo parhaimmillaan kiinnostavaa, uutta pers­pektiiviä alkuperäisteokseen. Kokonaisuutena Kabaree Kalevala ei kuitenkaan yllä täyteen potentiaaliinsa. Ainut peruste jokaisen naishahmon burleskisoololle vaikuttaa olevan lava-aika. Ylitarjonnalla soolot nakertavat toistensa painoarvoa.

Entä mitä yksittäisten katsojien kinesfääriin tunkeutumisilla haetaan? Ainon (Miss Blueberry Pie) kohtauksessa halutaan korostaa, että viekottelukaan ei anna lupaa koskea. Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on ihmisoikeus.

Vaikka näyttämön ja yleisön välisen rajan rikkominen on trendikästä, missä on keskinäisen kunnioituksen raja? Eikö yleisö ole katsomossa yhtä voimattomassa asemassa kuin Aino?

Elena Vuoksiola

FAKTA

Kriitikko kiteyttää

Plussaa. Krista Karttusen domina-Louhi on raikas tulkinta traditionaalisesta,
harvahampaisesta Pohjan akasta.

Askarruttaa. Kun korostetaan sitä, että Ainoon ei olisi saanut koskea, miksi yleisöön saa?

Ainut peruste jokaisen naishahmon burleski-soololle vaikuttaa olevan lava-aika. Ylitarjonnalla soolot nakertavat toistensa painoarvoa.

Artikkelin lähde Kaleva 07.04.2017.