Tervakipinä iski Kuumun korvessa
Reino Helttunen oppi historiaa tervatynnyreitä merkinneeltä kuhmolais-sedältään.
Arto KiuruOpettajana Oulussa pitkän päivätyön tehnyt kuhmolaissyntyinen Reino Helttunen on tutkinut tervan historiaa harrastepohjalta jo poikasesta.
– Terva oli 1800-luvulla tärkeä tulonlähde useille Kainuun pikkupitäjille, hän tiivistää.
Tervaa alettiin polttaa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsäseuduilla 1600-luvun alussa. Kuhmo sai vielä 1897 kolme neljännestä rahatuloistaan tervakaupasta.
– Yksin Amerikan sisällissodan aikana Kuhmosta rahdattiin Oulun kautta Amerikkaan 15 000 tynnyriä, Helttunen tietää.
Aluksi Ruotsi-Suomen korpimailla tuotettu terva myytiin ulkomaille Tukholman kautta, myöhemmin tapulioikeudet saaneiden Pohjanlahden satamakaupunkien, Oulun ja Kokkolan kautta.
– Terva kulki 1700-luvun lopulla Kainuusta Pohjanlahden satamiin viidessä vuodessa.
1800-luvulla Oulu oli yksi maailman johtavia tervakaupan keskuksia. Kaupungissa oli parhaimmillaan 70 tervaporvaria. Tunnetuimpia heistä olivat Johan Wilhelm Snellman Gerhardsson (1809–1881) sekä Johan Gustav Bergbom (1818–1893).
Tervasta useita esitelmiä tehnyt Helttunen kutsuu Bergbomia leikkisästi Oulun Onassikseksi kuuluisan kreikkalaisen laivanvarustajan Aristoteles Onassiksen (1906–1975) mukaan.
– Bergbom rakensi sekä varusti elämänsä aikana kaksi tusinaa laivaa, Helttunen kehuu.
Tervakauppa kuitenkin tyrehtyi 1900-luvun alussa, kun Oulun ja Kajaanin väliin valmistui ensin 1904 junarata sekä viisi vuotta myöhemmin kemiallisesti puuta hyödyntävä sellutehdas.
– Viimeinen tervavene laski Merikoskea alas heinäkuussa 1929.
Kipinän selvittää tervan historiaa Helttuselle antoi 1879 syntynyt setä Kalle Kyllönen. Kyllönen työskenteli Kuhmon Kuumun kylässä tervatynnyrin kruunaajana.
– Kalle poltti poltinraudalla tynnyrin kylkeen tervaerän vuosiluvun sekä oman puumerkkinsä.
Leo Tolstoita sekä historiaa ahkerasti päntännyt Kyllönen oli kotikulmillaan myös tunnettu tarinankertoja.
– Kalle siteerasi ahkerasti Antiikin Rooman vanhoja lakeja.
Helttusen mukaan Kyllönen saattoi tarinoida kuulijoille oman elämänsä tapahtumista joskus jopa minuutin tarkkuudella.
– Kalle oli kristitty luontouskovainen, eräänlainen Kainuun kirkonisiä korpiin paenneiden vienankarjalaisten runonlaulajien Ontrei Malisen ja Arhippa Perttusen sukulaissielu.
Helttunen on edesmenneen setänsä muiston innoittamana innostunut myös tarinaniskemisestä. Kuhmon muistoja on tallennettu tuoreeseen Oulun seudun kainuulaiset ry:n uuteen Pihkassa Kainuuseen -kirjaan.
Lapsuus Kuhmon Kuumussa oli karu. Isä kuoli 1937, minkä jälkeen poika jäi sisaruksineen äitinsä hoiviin. Helttusta oltiin jopa nelivuotiaana myymässä kyläläisille huutolaistyyliin.
– Yksi kuumulainen pariskunta koetti houkutella minua mukaansa rihmalla pyydetyllä metsolla.
Tarinan iskennän paikallismittelöihin muutaman kerran osallistunut Helttunen on myös kuntoillut koko ikänsä.
– Kaksi kertaa on tullut maapallo kierrettyä, jos lasken neljänkymmenen vuoden suunnistukset, hiihdot sekä juoksemiset yhteen.
Fakta
Markkinoinnin opintoja Kotkan kauppaopistolla 1955–1958, kasvatusopin ja psykologian opintoja Helsingin avoimessa yliopistossa 1959–1963.
Kansalaiskoulun opettajan sijaisuuksia Kuopiossa 1958–1961, konttoripäällikkönä sekä muissa työtehtävissä OTK:lla 1961–1963, kauppa- ja teollisuusministeriön yritysneuvojana tutkijana Kuopion pienteollisuustoimistossa 1963–1967. Opettajana sekä muissa työtehtävissä Oulun kauppaoppilaitoksella 1967–1994.
Asiantuntijana Markkinointi-instituutissa 1974–94.
Tehnyt tervasta kymmeniä esitelmiä 1980 alkaen sekä julkaissut 2011 omakustanteen Linnun aika – elämää Kuumun kylässä 1940-luvulla,
Harrastaa tervanhuuruisen kotiseutuhistorian sekä kirjoittamisen ja tarinaniskennän ohessa lentopalloa.
– Nykyisen Kainuun ja Koillismaan alueilla oli parisataa vuotta sitten paljon tervan polton raaka-aineeksi sopivaa kitukasvuista sekä pihkarikasta mäntyä, tervan historiaan harrastepohjalta perehtynyt Reino Helttunen tietää.
Artikkelin lähde Kaleva 23.04.2016.