Show suosikin kunniaksi

Oululainen Rumstein haluaa tuoda Rammsteinin musiikkia myös pikkupaikkakunnille.

Mutta mikä saa turkulaiset punkkarit tekemään tribuutin porilaiselle junttirockyhtyeelle?

Anna-Mari Kilpijärvi, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Tribuuttiyhtyeitä ja -levyjä tuntuu tulevan kuin sieniä sateella. Esimerkiksi Vain Elämää -sarja on ollut suuri menestys, ja sen pohjalta myydyt levyt ovat rikkoneen kulta- ja platinalevyjen rajoja. Tuoreimpiin tribuuttijulkaisuihin kuuluu myös Eppu Normaalille omistettu Eput Rautaa 2 -albumi.

Mikä saa yhtyeen omistamaan soittonsa toiselle yhtyeelle?

Joskus kaikki voi lähteä liikkeelle hauskana ideana, kuten Rammsteinia tributoivalla Rumsteinilla. Aluksi tarkoituksena oli treenata pari kappaletta, varastaa Keltaisesta aitasta sähköt ja soittaa torilla niin kauan, että joku soittaa poliisit paikalle, yhtyeen kitaristi ja toinen perustaja Daniel Ruutikainen paljastaa.

– Ideasta kehkeytyikin oikea yhtye.

Vaikka kyseessä on kunnianosoitus, kaikkea ei tarvitse tehdä vakavasti, basisti ja idean toinen isä Pekka Pukari muistuttaa. Samoja maneereja ei ole pakko toistaa, ja keikoilla lavalle halutaan tuoda omaa luontaista energiaa.

– Välispiikit tehdään ihan suomen kielellä. Encoressa vedämme Pussy-kappaleen suomeksi, jotta yleisö ymmärtäisi, mistä me oikein laulamme. Monia huvittaa, kun he kuulevat sanat, Ruutikainen kertoo.

Kun esittää toisen yhtyeen tuotantoa, kappaleet on soitettava hyvin. Soundin ollessa kohdillaan yleisö pääsee paremmin mukaan, muusikot huomauttavat.

Oulussa pääsee perjantaina katsomaan ja kuuntelemaan Yötä tributoivaa punkyhtyettä. Tarkkaan ottaen yhtye tributoi Jussi Hakulisen Yölle tekemää tuotantoa.

Idean isä ja yhtyeen manageri Petri Vallin myöntää ajatuksen syntyneen oluttuopin ääressä lähes kymmenen vuotta sitten. Hän halusi koota yhtyeen, joka soittaisi Yön Varietee-lp:n.

Mutta mikä saa turkulaiset punkkarit tekemään tribuutin porilaiselle junttirockyhtyeelle?

– Varietee kuuluu jollain tavalla jokaisen soittajan nuoruuteen. Nykyinen Yö on kyllä aika sontaa, mutta Hakulisen tekemät biisithän ovat ihan punkkia, Vallin sanoo.

Yhtye haluaa soittaa kappaleet alkuperäisiä versioita kunnioittaen. Keikoillakin soittojärjestys noudattaa lähes poikkeuksetta lp:n järjestystä.

Ero alkuperäiseen syntyy kokoonpanosta: viisihenkisessä Varietee83:ssa ei ole kosketinsoittajaa, vaan kaksi kitaristia. Soittajien punktausta näkyy soitossa, ja Vallinin mukaan kappaleita on jouduttu kellottamaan, jotta niitä ei soitettaisi liian nopeasti.

Punkkareiden versio albumista on Vallinin mukaan otettu vastaan pääsääntöisesti hyvin, vaikka alussa moni epäili esimerkiksi sitä, miten punksolisti onnistuu Yhden illan varietee -kappaleessa.

– Toki osa pitää Yön materiaalia niin pyhänä, ettei siihen saisi edes koskea. Ihmiset ovat kuitenkin uteliaita näkemään ja kuulemaan tällaisiakin versioita.

Kun yhtye versioi toisen yhtyeen tuotantoa, onko aina kyse tribuutista? Mitä eroa coverilla ja tribuutilla oikeastaan on?

Petri Vallinin mukaan eroja on. Varietee83 tributoi enemmänkin Jussi Hakulista kuin Yötä, mutta kaikkia Hakulisen kappaleita yhtye ei suinkaan soita. Soittolistalle pääsevät ainoastaan ne kappaleet, joista yhtye pitää. Esimerkiksi Rakkaus on lumivalkoinen ei Hakulisen kappaleenakaan pääse mukaan.

Rumsteinin kosketinsoittaja Risto Holappa sanoo, että tribuuttiyhtye eroaa coveryhtyeistä juuri shown ja eläytymisen myötä.

– Covereissa yritetään toistaa kaikki kikat, mutta showssa meillä on oma meininki.

Coveryhtyeissä soitetaan usein lukuisien eri yhtyeiden tuotantoa ja viihdytetään yleisöä enemmänkin livejukeboksin tyyliin soittamalla hittibiisejä laidasta laitaan. Tribuutissa taas keskitytään tiettyyn yhtyeeseen ja pyritään luomaan oman näköinen show joka tekee kuitenkin kunniaa esikuvalleen.

Tekoverta ja ihomaalia kuluu keikoilla.

Artikkelin lähde Kaleva 07.04.2016.