Puistolasta näki, kuinka Oulun keskusta kasvoi
Lehtimies ja kirjailija Atte Kalajoki tallensi Puistolan kivisestä ”pilvenpiirtäjästä” keskustan elämää.
Kamarineuvoksen kuvaama Oulu tunnetaan ahkeran kulttuurimiehen kirjoituksista, mutta aika usein Kalajoki tarttui kynän sijasta kameraansa ja pysäytti ohikiitävän hetken filmille.
Keväisenä päivänä, yli 60 vuotta sitten, vuonna 1955 Atte Kalajoki kurkisti Puistolan talon B-rapusta Isollekadulle. Kamera roikkui mukana kaulalla. Pian se tallensi elämänkulkua Oulun ydinkeskustassa (kansi, sivu 33). Autoja liikkui jo jonkin verran, mutta suosittu kulkuväline oli polkupyörä.
Pyöräilijät ajoivat väyläänsä autojen kanssa – toisin kuin nykyään, kun pyöräilijät puikkelehtivat ja säntäilevät jalkakäytävillä.
”Pilvenpiirtäjä” oli Puistolan talon kutsumanimi alkuvaiheessa. Se nousi poikkeuksellisen korkealla matalien puutalojen kaupungissa.
Jugend-tyylinen, lääninarkkitehti Harald Andersenin suunnittelema asuinrakennus valmistui vuonna 1912. Se oli sen korttelin ensimmäinen suuri kivitalo. Muita samaan aikaan rakennettuja jugendrakennuksia olivat Pallaksen talo Kirkkokadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa sekä Tuomi-talo Asemakadulla.
Puistolan rakennuslupahakemus vuodelta 1911 kertoo sadan vuoden takaisesta elämästä Oulussa:
”Rakennus sisältää kellarikerroksen, johon on asetettu 8 tulisijoilla varustettua varastohuonetta liikehuoneustojen tarvetta varten, 22 ruoka- ja puukellaria asuinhuoneustoja varten, 11 käymälää, joissa ilmanvaihtoa varten on erityinen ilmanvaihtokamiina ja joiden lattia on 1,2 metriä maanpinnan alapuolella sekä katto 1 metriä korkeammalla pihamaan pintaa, joten valoa niihin saadaan tarpeeksi; pihamaan alle sijoitetaan sen lisäksi puukellareita ja on tulisijojen lukumäärä kellarikerroksessa kaikkiaan 12.”
Tapana oli, että palvelusväelle rakennettiin omat käynnit keittiöihin.
Vuonna 1956 rakennukseen tehtiin hissit, jotka A- ja C-portaissa asennettiin vanhojen polttopuuhissien kuiluihin. Pian hissien jälkeen 1950-luvun lopulla taloyhtiöön saatiin oma sauna.
Puistolan talon B-rapussa oli Atte Kalajoen konttori, jossa hän teki
Kalajoen tytär, Meri Tuuli Calamnius hoksasi kuvan ajankohtaisuuden.
– Kuten huomaamme, on näkymä juuri siihen, missä nyt kohoaa uuden Valkean kesäkatu, Calamnius sanoo.
– Kuvassa minua viehättävät omastakin lapsuudesta hyvin muistissa olevat matalat puutalot ja liikenteen kaksisuuntaisuus. Kaupunkikuvan muuttuminen puhuttelee.
Oulun Ilmoitus-Sanomat aloitti keväällä 1952. Atte Kalajoki muisteli lehden historiaa Panun pakinassaan
”Kaikkialla uskottiin, että Helsingin olympialaiset juuri sinä vuonna vaikuttaisivat kaikkialla ja kaikessa niin innostavasti, että... Eihän se kala liikkunut pyydykseen aivan oletetulla tavalla. Vaikeiden kesätöiden kesä Oulussa oli tavallisen ja tavanomaisen hiljainen.”
”Oulun Ilmoitus-Sanomat pyrki ilmestymään säännöllisesti, mutta välillä oli sen ilmestymisen laita vähän kuin sen entisen teekkarilehden, että kuta harvemmin sitä varmemmin. Ilmestyi kuitenkin vaaleihin 1956, sitten siirtyi historiaan.”
Fakta
Otto Karhi aloitti Oulun Osuuskaupan toiminnan 1901.
Arina perustettiin 1917.
Vähittäiskaupat toivat myyntiin tehdastekoisia tavaroita. Erikoisliikkeiden rinnalle tuli sekatavaraliikkeitä, joihin ilmestyi myös ulkomaisia tuotteita eli ”siirtomaatavaroita”.
Käsityöläisliikkeitä oli edelleen paljon sata vuotta sitten: vuonna 1906 Oulussa oli kuusi puusepän, kahdeksan satulasepän, toistakymmentä suutarin ja 22 räätälin verstasta.
Leipomoliikkeitä oli kymmenen, samoin maalariliikkeitä.
Teurastamoja oli kahdeksan.
Olutpanimoita oli kuusi.
Kirjapainoja Oulussa oli viisi.
Artikkelin lähde Kaleva 17.04.2016.