Peltosfinksejä ja kesäpyramideja

Oulun yliopiston nykyaikaisen arkkitehtuurin professori Rainer Mahlamäki sekä puurakennuksistaan ja Oulun koulu -tyylisuunnan edustajana tunnettu revonlahtelais-oululainen Lauri Louekari kertovat
ajatuksiaan Oulun kaupunkikeskustasta ja sen kehittämisestä.

Näkökulmia kaupunkiin

Esko Aho,teksti
Pekka Peura, kuvat

Jos Oulun taloudellisen vallan kahvassa istuisikin faarao, rakennettaisiinko meille nyt peltosfinksejä ja kesäpyramideja kauppakeskusten sijaan?

Kahden tuhannen vuoden päästä arkeologit kaivavat maakerrosten alta esiin vanhan oululaisen rahauhriluolan, Kivisydämen, ja läheltä Raahesta keskeneräisen ydinvoimalan rauniot. Molemmat todistavat, elleivät mistään muusta, niin ainakin alueen muinaisten asukkaiden toimeliaisuudesta.

Professori Rainer Mahlamäki ei ota kantaa oululaisittain ajankohtaiseen faarao-kysymykseen, vaan mieluummin vähän laventaa aihetta:

– Eri aikakausina rakentamiseen suhteudutaan eri tavoin. Esimerkiksi sodanjälkeiset vuosikymmenet olivat näin jälkikäteen tarkasteltuina Suomessa erityisen hedelmällisiä. Maahamme nousi merkittäviä julkisia rakennuksia ja asuntorakentamista kehitettiin erittäin paljon, mistä esimerkiksi käy Espoon Tapiola. Syntyi ihan uudenlaisia rakennustyyppejä, kouluja.

Suomalainen design myös kukoisti 1950-luvulla. Tuolloin rakentaminen oli myönteinen sosiaalinen ja poliittinen arvo, kun yhteiskunta Suomi rakensi itseään uudelleen.

– Tällä hetkellä rakentamisen yllä on negatiivinen arvolataus, siihen suhtaudutaan enemmän kriittisesti kuin positiivisesti. Tiedotusvälineissä käytävää arkkitehtuurikeskustelua leimaavat muun muassa homekoulut, mikä ei ole omiaan luomaan rakentamiselle myönteisiä, eteenpäin katsovia visioita.

Kaupunki ilmiönä ja sen yksittäiset rakennukset kuvaavat aina jotain aikakautta, ihmisten ja yhteisöjen tavoitteita. Rakentaminen ei ole irrallista, vaan tiukasti kiinni taloudellisissa ja sosiaalisissa arvostuksissa.

– Vastuu ympäristöstä onkin meidän kaikkien. Ei voi ajatella, että yhteiskunta jakaa vastuita onnistumisista tai epäonnistumisista tietylle ryhmälle. Kaupunkikuva ja arkkitehtuuri ovat senhetkisten intohimojen ja tavoitteiden summa, eräänlainen fyysinen peili siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, Mahlamäki sanoo.

Kustannukset luonnollisesti vaikuttavat keinoihin, joita rakentamisessa voi hyödyntää. Hyvä suunnittelu ja rakentaminen eivät Mahlamäen mukaan ole kuitenkaan suorassa korrelaatiosuhteessa siihen, miten paljon rahaa kuluu.

Arkkitehti Lauri Louekarilla on toimisto Tuiran puolella, patosiltojen lähellä.

– Valkea muutti meiltä päin katsoen aika lailla kaupungin siluettia. Tuomiokirkon keskikupolin tilalla on tumma massa, johon näyttää liittyvän torni kuin barokkikirkossa. Kaupunkirakennetta korkeampia taloja rakennettaessa pitäisi ajatella myös kaukomaisemaa.

– Oulun keskustaa ei enää voi hahmottaa vain ruutukaavasta käsin. Uskon että tulevaisuuden Oulu rakentuu vesialueiden, suiston ja Hartaanselän ympärille.

Asemakaava pitkälti säätelee, mitä kullekin tontille voi tehdä. Kautta aikojen kaupunkeja on silti rakennettu myös poikkeusluvilla.

– Oulussa toimii koko maankin mittakaavassa huipputasoinen rakennustarkastus. Hyvä keskusteluyhteys suunnittelijoihin on säilynyt, virkamiehet ovat olleet auttamassa eivätkä rajoittamassa, Louekari arvioi.

– Toisaalta, jos suunnittelija ja rakentaja omaavat vahvan tyylillisen näkemyksen ja tekevät asemakaavan mukaista rakennusta, hankala siihen on mennä väliin. Voihan käydä niinkin, että uusi tyyli on vasta tulossa. 1970-luvulla, kun kaikki rakentaminen oli tasakattoista, Oulun koulun harjakatot tuntuivat erikoisilta.

Louekari on käynyt koekävelemässä Valkean kesäkadun eikä suoralta kädeltä teilaa sitä.

– Kun näin kesäkadulla, miten onnellisina oululaiset siellä tulvehtivat ja täyttivät tilan kuin oikea kesä olisi tullut kaupunkiin, ei kadusta tee mieli sanoa pahaa sanaa. Lupa kadun katkaisemiseen ja kattamiseen on annettu yhdelle merkittävälle liikeyritykselle, joten se pitää antaa jatkossa myös toisille.

– Yksi tulevaisuudenkuva voi olla, että katetut alueet yhdistyvät talvikaupungin tapaiseksi kokonaisuudeksi. Onkin toinen kysymys, ilmeneekö siihen tarvetta. En usko, että kaupallisin voimin tapahtuvaa kaupunkien muutosta voi pysäyttää. Sillä on oma roolinsa.

Arkkitehtien, kaavoittajien ja rakennussuunnittelijoiden tehtävänä on pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

– Rakennustarkastus pystyy kyllä vaikuttamaan siihen, millaista kaupunkikuvaa syntyy.

Lisää verkossa
Keskustele kaupunkiarkkitehtuurista. kaleva.fi