Maailmalta lähti mukaan eväitä teatterialalle
Topi Pudas on asunut Thaimaassa ja opiskellut Pariisissa. Mukana tuli kipinä taiteentekoon.
Henrika Palokangas– Ihmiset ja heille tärkeät arvot ovat joka puolella maailmaa samanlaisia, sanoo oululainen Topi Pudas.
Pudas kasvoi kansainväliseen elämään jo lapsena, kun perhe muutti Thaimaahan hänen ollessaan 4-vuotias. Oulussa käydyn yläasteen jälkeen Pudas jatkoi opiskelua IB-lukiossa Thaimaassa.
– Lukion theatre arts -kurssilla syttyi kipinä myös teatteriin, kun tietämys ja ymmärrys aiheesta kasvoivat.
Ulkomailla asuminen toi rohkeutta lähteä uudestaan, ja armeijan jälkeen Pudas pakkasikin laukkunsa ja muutti Pariisiin teatterikoulu mielessään.
Suunnitelmat Pariisin taideopinnoista kyllä toteutuivatkin, mutta teatterin lavalle Pudas päätyi jo ennen niitä, kun ystävä Thaimaan ajoilta vinkkasi eräästä ryhmäteatterista. Kun Pudas oli toiminut teatterissa parisen viikkoa apulaisena, ohjaaja ilmoitti uudesta Pinokkio-näytelmästä, johon haettiin näyttelijöitä.
Pinokkion ohjaaja oli innostunut ulkomaalaisten kanssa työskentelystä, joten hän valitsi Pudaksen Pinokkion rooliin, ja opetti ranskankieliset repliikit foneettisesti.
– Pinokkiohan on naiivi hahmo, ja nukke, johon on puhallettu henki. Niinpä hahmolle sopi hyvin aksentti ja se, ettei se ymmärtänyt kaikkea puhumaansa, kertoo Pudas, joka nykyisin puhuu sujuvaa ranskaa.
Pinokkion ohessa Topi Pudas haki näyttelijäkouluun, ja pääsikin suoraan koulun 3. vuodelle ranskan- ja englanninkieliselle linjalle.
Kolmen Pariisin-vuoden jälkeen Pudas palasi Suomeen ja työskenteli esimerkiksi KOM-teatterin tekniikka-ja näyttämömiehenä.
– Sen jälkeen lähettelin cv:tä eri tahoille ja ensimmäinen soitto tuli Oulun kaupunginteatterilta.
Pian Pudas löysikin itsensä jo Pohjois-Suomen suurimmasta ammattiteatterista työnimikkeen järjestäjä-kuiskaaja alta.
– Silloin oli vielä vähän epäselvää, mikä se kuiskaaja edes on, Pudas muistelee.
Hyppy Pariisin ryhmäteattereista suureen laitosteatteriin oli melkoinen.
– Oli vaikuttavaa tutustua taloon ja sen yli satapäiseen henkilökuntaan. Samojen seinien sisällä ovat niin verstas, puvustamo kuin harjoitustilatkin ja työnjako on selkeä. Niinpä omakin työnkuva selkeytyi nopeasti.
Kaupunginteatterissa Pudas on päässyt kurkistamaan taiteellisen työryhmän toimintaan. Hän kertoo saaneensa uutta näkökulmaa esimerkiksi ohjaamiseen.
– Kaupunginteatterin näyttelijät hoitavat ilmaisun ja luovan työnsä taitavasti ja itsenäisesti. Niinpä muotoon, näyttämökuviin ja esimerkiksi näyttelijöiden sijoitteluun on aikaa paneutua enemmän.
Kevät tuo mukanaan uusia tuulia kaupunginteatterin työn vaihtuessa vapaan taiteilijan elämään.
– Olen odottanut tätä hetkeä pitkään, Pudas sanoo.
Taskut ovat jo täynnä uusia suunnitelmia. Vaikuttaa vahvasti siltä, että lähitulevaisuus vie Pudaksen elokuvan pariin.
– Olen jo alkanut kirjoittaa omaa käsikirjoitusta lyhytelokuvaan ja koota työryhmää sitä toteuttamaan, Pudas kertoo.
Elokuvasuunnitelmistaan huolimatta Pudas tunnustaa olevansa intohimoisempi teatteria kohtaan. Hän odottelee tuloksia myös teatterikorkeakoulun ohjaajalinjan pääsykokeen tuloksista.
– Teatteri tulee katsojaa lähemmäs, sillä esitykseen tulleessaan katsoja on jo ehkä avoimempi vastaanottamaan lavalta esityksen ja teatterintekijöiden viestin, hän pohtii.
Fakta
Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi isoveljeä.
Toiminut huhtikuuhun asti Oulun kaupunginteatterin järjestäjä-kuiskaajana. Ollut kuiskaajana näytelmissä Taivaslaulu ja Breaking the Waves, sekä järjestäjänä näytelmässä Kaiken Kirja ja useimmissa vierailuesityksissä. Lisäksi avustanut teatterin muissa ajankohtaisissa produktioissa.
Harrastaa vähän kaikenlaista, kitaran- ja banjonsoitto sekä kuvataide ovat sydäntä lähellä.
Lempielokuva on La Grande Bouffe: ”Oivaltava ranskalaissatiiri maailman nykytilasta.”
Motto: ”Tavoitteena pysyä aikuisena lapsena.”
Oulun kaupunginteatterin kulmat ovat tulleet Topi Pudakselle tutuksi järjestäjä-kuiskaajan työn myötä. Suunnitelmat suuntautuvatnäytelmä- ja elokuva-alalle myös tulevaisuudessa.
Artikkelin lähde Kaleva 19.04.2016.