Langaton verkko on vetonaula
Oululaisyritykset ovat huomanneet,
että toimiva ja ilmainen langaton verkko
vetää asiakkaita.
Kaleva testasi kahviloiden verkkoja.
Anssi Väisänen tekstit // Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Testaajaksi pyydettiin James Hansen, yksitoista vuotta sitten oululaistunut britti, joka on työkseen joutunut paljon istuskelemaan läppärin kanssa kahviloissa.
– Entisessä työssäni kehittelin Apple music -soittolistoja. Sitä saattoi tehdä missä tahansa, kunhan verkko toimi. Oikeastaan verkkojen toimivuuden testauksesta tuli harrastus, Hansen naurahtaa.
Valkean La Torrefazione -kahvilassa on langaton verkko. Asiakas saa salasanan kassalta.
– Vähän hidas, mutta toimii hyvin. Kun Sokoksen puolella yritin eräänä päivänä yhteyttä, verkko katosi täysin. Verkon nimi oli Valkea Open, Hansen sanoo.
Seuraavaksi meren rannalle ravintola Nallikariin, joka yllättää Hansenin täysin.
– Huh, huh. 55 megaa (megabittiä sekunnissa) sisään ja 68 ulos. Täällähän lataisi elokuvatkin sujuvammin kuin kotona. Hämmästyttävä nopeus! Täällä olisi helppo työskennellä, Hansen ihmettelee.
Ja mikä kummallisinta: myös ravintolarakennuksen ulkopuolella yhteys pelaa loistavasti.
– Tulen kesällä tänne, tuoli vaan mukaan ja tuohon biitsille töihin.
Sitten kävelemme Nallikarin hiekkarannan toiseen päähän, Sokos Hotel Edenin kahvilaan. Baariapulainen ei tiedä, onko wi-fiä vai ei. Hotellissa osataan kertoa, että on ja että verkko on avoin.
– Hmm, kaatuilee vähän väliä, kuusi megaa sisään ja yksi ulos, James Hansen tuhahtaa.
Kauppatori, Kauppahallin ulkoterassi: PanOulu toimii loistavasti.
– Ei moitteen sanaa. Hyvin pelittää.
Yhteys heikkenee ovien sisäpuolella Kauppahallin kahviossa.
– Läppäri ottaa yhteyden verkkoon satunnaisesti, kenttä heikko sekä läppärillä että kännykällä, Hansen mittaa.
– Oulussa PanOulu oli aikanaan hämmästyttävä: avoin verkko kaupungissa oli jotain fantastista. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut, että aika monessa paikassa putoaa pois verkosta.
– Yritysten ei missään tapauksessa kannata olla yleisen verkon ja yleisten tukiasemien varassa.
– Eikö jo kannattaisi viritellä kokeeksi nykyaikaisempaa, joka paikassa toimivaa verkkoa, kun Oulun on tunnettu 4G- ja 5G-kehittelykaupunki? James Hansen kysyy.
PanOulu lanseerattiin lahjaksi oululaisille vuonna 2006. Avoin verkko on siitä lähtien kehittynyt huimasti. Ensimmäisenä vuonna verkkoon kytkeytyi noin 10 000 laitetta kuukaudessa, nyt luku lähentelee jo sataatuhatta.
– PanOulun verkolla on jo noin 1 300 tukiasemaa, joista Oulun kaupungin tukiasemia on noin 700. Suurimmat käyttäjät ovat yliopiston kampus ja muut oppilaitokset, Oulun tietohallintopäällikkö Juhani Heikka kertoo.
Periaatteessa PanOulu toimii siellä, minne tukiasema yltää: kapasiteetti riittää.
Huippuhetkinä se voi olla hidas: esimerkiksi Sotshin olympiakisojen aikaan 19. helmikuuta 2014 verkossa katsottiin miesten parisprinttiä ja Suomi–Venäjä-jääkiekko-ottelua yhtä aikaa, ja verkko oli sataprosenttisesti kuormitettu viitisen tuntia.
– Parhaillaan selvitämme, mikä on tämän päivän tarve eli miten lähdemme kehittämään PanOulua. Onko edelleen pelkkä verkko vai sidotaanko siihen muuta, vaikkapa matkailupalveluja. Ja toisaalta: kun 5G on voimakkaasti kehitteillä, olisiko siinä sopivia osasia PanOuluunkin, Heikka pohtii.
Somettaminen on niin arkipäivää, että turisti haluaa cappuccinon ja croissantin lisäksi myös ilmaisen pääsyn verkkoon. Hyvin harvalla on älypuhelimessaan, tabletissaan tai läppärissään juuri sen maan sim-kortti ”ilman typerää datakattoa”.
Toki kotimaisten korttien datakäyttö muualla Euroopassa on halventunut takavuosien riistohinnoista, mutta silti.
Miksi maksaa ylimääräistä jos voi valita kahvilan, jossa langaton verkko toimii niin, ettei se kaadu muutamalla läppärillä tai täppärillä.
Eri asia on, jos heitä ei toivotakaan asiakkaiksi. Tähän en usko. Uskon mieluummin siihen, että asia tai moisen tarran kiinnittäminen ulko-oveen tai -ikkunaan ei ole edes käynyt mielessä. Tuumitaan, että suomalaisilla on puhelimessaan dataliittymä ja ulkona toimii PanOulu, sillä selvä.
Kerroin
– Naurettavaa! Ihan sama kuin menisit ravintolaan, tilaisit ruokaa ja sinulle sanottaisiin: ”Veitsi ja haarukka maksavat sitten erikseen!
Se wi-fi:n merkityksestä nykyaikana.
Kapasiteetista on tietysti maksettava
Gehörin mielestä kokousten ja kongressien kannaltakin on välttämätöntä, että verkko on toimiva ja riittävän nopea.
– Verkko ei saa mennä heti tukkoon, jos siihen liittyy muutama puhelin, tabletti ja läppäri. Ja onhan se ravintola-asiakkaillekin mukava lisä.
Firman tietoliikennekustannukset ovat noin 500 euroa kuukaudessa.
– Toki halvemmallakin saa, jos ei halua näin suurta kapasiteettia ja nopeutta. Aiomme myös mainostaa ilmaista verkkoa ravintolan ulkopuolella, kun turistikausi alkaa päästä vauhtiin.
Artikkelin lähde Kaleva 29.04.2016.