Lampolassa on nyt kiire

Pukin tilalla Pikkaralassa syntyi kolmessa viikossa 54 karitsaa.
Nyt lampolasta löytyy kaikkia värejä ja värien yhdistelmiä.

Elina Ursin teksti // Jukka-Pekka Moilanen kuvat

Pukin tilan lampolan ovi Oulun Pikkaralassa käy tiuhaan aamusta iltaan ja läpi yön. Tilan lampuri Johanna Kurtti ja hänen avomiehensä Jaakko Lappalainen vuorottelevat vahdissa kahden tunnin välein. Kolme viikkoa kestänyt synnytyskimara ja väsymys painavat jo parivaljakkoa.

Yksi joukossa näyttää olevan hyvin hereillä ja pirteä. Paimenkoiraa, bordercollie Maxia, ei tarvitse erikseen houkutella töihin. Se on ensimmäisenä paikalla tarkastamassa uudet tulokkaat. Max seuraa silmä tarkkana lampolan lastentarhan touhuja ja työntää kuonoaan karsinan raosta sisään. Naaman pesu on mieluinen tervehdys lammaskavereille.

Pukin tilan 23 uuhta on lyhyen ajan sisällä synnyttänyt 54 karitsaa. Jälkikasvun lisäksi tilalla on yhteensä 53 aikuista lammasta, uuhia ja neljä pässiä.

Kiireisimpinä päivinä yksi uuhi on päästänyt maailmaan harvinaiset neljä lasta, suurin osa synnyttäjistä kuitenkin kaksi tai tai kolme karitsaa kerralla. Lampolasta löytyy kaikkia värejä ja värien yhdistelmiä. Mustia, valkoisia, ruskeita, harmaita ja mustavalkoisia karitsoja ja lampaita.

Kevään viimeisestä synnyttämisestä on jo merkkejä. Lillin utareet ovat täyttyneet, perä turvonnut ja väriltään punainen. Lilli on myös hieman levoton eikä ruoka maistu.

– Tänään syntyvät viimeiset. Sitten se on ohi tältä keväältä.

Jos synnytys menee hyvin, Kurtti ja Lappalainen seuraavat tilannetta taustalla.

– Jos kaksi karitsaa tulee yhtä aikaa tai karitsa on väärässä asennossa, uuhi tarvitsee meidän apuamme.

Viereisessä karsinassa Laurinkallion Auni on helpottunut. Vain pari tuntia aiemmin se synnytti kaksi potraa poikaa, valkoisen ja mustan, pehmoleluja muistuttavat pässikaritsat.

Toinen vastasyntyneistä seisoo omilla jaloillaan, toinen lepää rauhassa pahnojen päällä lämpölampun loisteessa.

– Lampaan luontainen saaliseläimen pelko ajaa vastasyntyneet karitsat heti syntymän jälkeen jaloilleen, Kurtti kertoo.

Pässit, ensi syksynä karitsoivat uuhet ja viime keväänä syntyneet nuoret uuhet ovat omassa tilassaan hieman etäällä lastentarhasta.

Sarvien tynkiä kasvattaneet herrat saavat huilia omissa oloissaan vielä muutaman viikon kunnes uuhien astuttaminen alkaa. Syksyn karitsointi alkaa heti kesän jälkeen syyskuussa.

Kurtti rapsuttaa lempeitä pässejä, ja sehän tuntuu huomionkipeistä pojista hyvältä – kunhan ei taputtele päälakea. Silloin lauhkeakin pässi voi näyttää luonteensa ja puskea silittelijän pois.

Rapsutellessa pässin ominaishaju tarttuu sormiin. Pässin ja uuhen erottaa toisistaan haju. Niiden villa on yhtä tuottoisaa ja laadukasta. Vanhemmankin pässin liha on syötävää, kun taiten valmistaa.

Mää, mää, määkivät lampaat vuorotellen, kun Lappalainen nostelee hangolla syötävää karsinoihin. Viime kesän heinäsadon pilasivat vesisateet. Vaikka Pukin tilan 25 peltohehtaarista 22 on heinällä, se ei riittänyt tämän talven lampolan tarpeisiin, vaan lisää rehua piti ostaa ulkopuolelta. Heinää syövät myös tilan kolme suomenhevosta, kaksi omaa ja yksi hoitohevonen.

Karitsoille rehu ei viekä maistu. Ensimmäiset 6–8 viikkoa Kurtti ja Lappalainen syöttävät pikkuisia maitopullosta. Ensin neljä–viisi kertaa päivässä, desin kerralla; jatkossa suurempia määriä ja harvemmin. Kun katritsa kasvaa ja oppii, tuttiämpäri helpottaa ruokkimista.

Kurtin ja Lappalaisen on vaikea luopua rakkaudella hoidetuista omistaan, kun auto lähtee syksyllä Pikkaralan Väinölänmäen pihalta kohti Pudasjärven teurastamoa.

– Valitettavasti sitä kiintyy jokaiseen. Luopumista helpottaa tietoa siitä, että jokaista on hoidettu ja syötetty niin hyvin kuin mahdollista. Sitä lihaa voin syödä hyvillä mielin.

Kurtti myy itse karitsanlihan ja aikuisista jatkojalostetun lampaanmakkaran. Myyntikanavina ovat Facebook ja Reko-lähiruokapiiri.

Teurastuksesta saadut luut ja jauhettu rasva kaupataan koiranomistajille. Merijärvellä kehrättyä luonnonväristä villalankaa sekä Keminmaassa muokattuja taljoja Kurtti myy myyjäisissä ja markkinoilla.

– Ilman EU-tukiaisia työtä ei tilalla tehtäisi eikä kotimaista lampaanlihaa olisi kaupan, kertoo Kurtti.

Myöhässä olevat tuet aiheuttavat nyt ylimääräisiä otsaryppyjä. Luvattua maksupäivää on lykätty useita kertoja. Kaikesta huolimatta Pukin tilan järjestyksessään 12. isäntä, Kalle ja Katja Kurtin tytär Johanna on täynnä toivoa.

– Viljelijänä aloitin vuonna 2002, ja lampaat tulivat 2012. Olemme vähä vähältä laajentaneet tilaa. Suunnitelmissa on oma tilakauppa.

Kukot kiekuvat Pukin tilalla ensimmäisen kerran aamukolmelta ja jatkavat kiekumistaan pitkin päivää maatiaiskanojen ja vastasyntyneiden tipujen iloksi. Toistaiseksi kanat ovat tilalla munimista varten, ja liha menee omaan ja sukulaisten suuhun, ei myyntiin.

Ilta ottaa niskalenkin päivästä, mutta työ tilalla jatkuu.

Maatalouslomittaja Lappalainen käy iltalypsykeikalla läheisellä maatilalla. Kurtti jatkaa töitä lampolassa, syöttää hevoset ja käy mutkan kanalassa. Ennen seuraavaa ruokintaa on muutama tunti aikaa levähtää.

Illalla kello 23 Lilli synnyttää kaksi pässikaritsaa. Äiti ja lapset voivat hyvin. Kevään karitsoimisurakka saa onnellisen lopun.Lisää verkossa. Katso kuvat. kaleva.fi

Fakta

Villaa, taljoja
ja lihaa

Suomessa on noin 155 000 lammasta. Eniten lampaita kasvatetaan Varsinais-Suomessa, Lapissa ja Pohjanmaalla.

Lammas tuottaa lihaa, villaa ja turkiksia. Suomessa tuotettu lampaanliha on pääosin karitsanlihaa. Vuonna 2015 karitsanlihan kotimaisuusaste oli hieman yli 51 prosenttia.

Alle vuoden ikäistä lammasta kutsutaan karitsaksi. Teuraskypsä karitsa painaa vähintään 40 kilogrammaa, ja kasvatus vie aikaa 5–11 kuukautta. Karitsat syntyvät keväällä.

Teurastushuippu ajoittuu syys-marraskuuhun, jolloin 60 prosenttia vuoden tuotannosta teurastetaan.

Lähteet: Luonnonvarakeskus, MTK ja Suomen Lammasyhdistys ry.

Paimenkoira Max valvoo lampolan rauhaa, tällä kertaa pässejä. Jos ulko-ovi avataan, Max pitää huolen, ettei yksikään lammas luikahda omille teilleen. Kesällä se paimentaa lammaslaumaa laitumella. Jaakko Lappalainen hellii karitsaa. Johanna Kurtti joutuu juottamaan osalle karitsoista maidonkorviketta, koska äidin oma maito ei riitä ruokkimaan koko katrasta. Pukin tilalla karitsoja syntyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 13.04.2016.