Koulukkaan lapsuus on otettava huomioon
Eino Laaksonen kehottaa kouluverkon kutojia katsomaan niin eteen- kuin taaksepäin.
Pohjankartanon koulun rehtorin Eino Laaksosen hahmo hallitsi koulua, vaikka ei olisi niin usein silmiin sattunutkaan.
Eikka antoi oppilaille siimaa, ei takertunut niihin paljon puhuttuihin lillukanvarsiin. Mutta kun tultiin pisteeseen, jossa rajat ylittyivät, auktoriteettia vastaan ei änkyröity.
Laaksosta itseään entisen oppilaan muistelu huvittaa.
– Minä ajattelin, että oppilaskin on ihminen. Esimerkiksi jos se sotkee, saa myös siivota. Nyt tuollaisesta saattaisi rehtori joutua käräjille, hän nauraa.
Tiukimpaan spurttiinsa Laaksonen opettajakuntineen joutui syksyllä 1972, kun oppilaita oli saman katon alla 1 288. Osa kävi oppinsa kellarin pommisuojassa.
– Kolme luokkaa peräkkäin, 90 oppilasta, oli sijoitettuna kapean käytävän varteen, jonka toisella puolella oli keskuslämmityskattila. Olen jälkeenpäin ajatellut, että kyllä meillä oli suojelusta. Jos onnettomuus olisi tapahtunut, pakotietä ei olisi ollut.
Laaksonen on isolle osalle oululaisia koulumies. Vielä suurempi joukko muistaa hänen 32 vuotta kestäneen valtuutetun uransa, jossa oli kunnioitettavan pitkä rupeama kaupunginhallituksen puheenjohtajana.
Viimeiset valtuustovuodet hän johti liikuntalautakuntaa.
– Jälkiverryttelin, armoitettu urheilumies toteaa.
Koululle 40 tuntia viikossa, kaupungille toiset 40, Laaksosen kalenteri näytti työvuosina.
– Ylityökorvauksia ei tullut kyseltyä. Hommat oli hoidettava.
Laaksonen ei käy arvioimaan, kummasta haluaisi tulla muistetuksi. Häneltä saa kannanottoja yhtä lailla niin koulu- kuin muihin kunnallisasioihin. Niitä kuunnellessa harmittelee, ettei ole tekemässä radio-ohjelmaa.
Kehäkettu ei silittele nuoremman polven poliitikoiden päätä.
– Tämän päivän päätöksenteon ongelma on, ettei osata päättää. Ennen istuttiin niin kauan että savu nousi.
– Päättäjillä on myös liian kiire seuraavalle oksalle. Paikallispolitiikan tasolla aloitettuja asioita ei välitetä hoitaa loppuun, kun pitää jo päästä eduskuntaan.
Ihmiset hakevat luottamusta siitä, miten joku hoitaa lupaamansa asian, Laaksonen tähdentää.
– Minä-minä-minä! sitähän se on. Ja oli näitä ennenkin, mutta ne jäivät tähdenlennoiksi.
Suomalaiset ja oululaisetkaan eivät osaa elää hyvinvoinnin kanssa, Laaksonen tuumaa. Tämä näkyy siinä, miten ruvetaan riitelemään pikkuasioista.
Hän muistelee takavuosien päätöksentekoa, jossa asiat sovittiin laajalla rintamalla neuvottelujen kautta niin, ettei kukaan jäänyt pahasti jalkoihin.
– Ratkaisuja haettiin myös ihmisystävällisyyden kautta.
Kouluverkkoa kutovia Laaksonen neuvoo analysoimaan arkistoja siinä kuin katsomaan kaavoituksen muodostamaan tulevaisuudennäkymään.
Koulumies on huolissaan opintien tulevaisuudesta.
– Viekö koulu-uudistus koulukkaalta lapsuuden? Perusluokka on olennaisen tärkeä yhteisö. Jos lapsen on liian varhain otettava vastuuta ilman tutun yhteisön turvaa, ei voi olettaa, että hänestä kasvaa riittävän vahva osa yhteiskuntaa.
Laaksonen huomauttaa vielä yläluokkalaistenkin olevan lapsia, tarvitsevan riittävästi tukea kasvamiseensa.
– Onko lapsella kohta muuta kiinnekohtaa kuin oma reppu?
Fakta
Puoliso, kolme lasta ja kaksi lastenlasta.
Valmistui opettajaksi Rauman seminaarista vuonna 1957.
Opettajana 38 vuoden ajan, josta 25 vuotta Pohjankartanon yläasteen rehtorina. Jäi eläkkeelle vuonna 1996.
Opetusneuvos 1998.
Oulun kaupunginvaltuutettu vuosina 1973–2004. Toiminut kaupunginvaltuuston puheenjohtajana, varapuheenjohtajana, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja jäsenenä sekä liikuntalautakunnan puheenjohtajana. Puolue Suomen keskusta.
Yleisurheilumies, nuoruudessaan aita- ja pikajuoksija. Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan PoPLi:n ensimmäinen puheenjohtaja.
Ystävyyskaupunkitoiminnan aktiivina muun muassa Oulun ja Odessan ystävien puheenjohtaja vuosina 1983–1992.
Viettää merkkipäiväänsä lastenlasten seurassa.
Eino Laaksonen on ollut oululainen pian 50 vuoden ajan. Keskeinen paikallinen vaikuttaja voi olla jo oloneuvoksena, mutta asioiden tarkka seuraaminen jatkuu. Koulukysymykset, eritoten opettajien ja oppilaiden hyvinvointi, kiinnostaa rehtori emeritusta.
Artikkelin lähde Kaleva 29.04.2016.