Koukussa luotolaisen tekoon
Hailuodon vanhan pappilan tikkuröijy-
piirissä syntyy silmukoita menneen ja
nykyisen välille. Hailuoto-seura haluaisi
perinneneuleelle mallisuojan.
Anna Kilponen teksti // Jarmo Kontiainen kuva
Perinne voi hyvin, kiitos tikkuröijypiirin, jonka pappilan emäntä Anne-Maria Haapala perusti pari vuotta sitten yhdessä tekstiilityönopettaja Auli Sipolan kanssa. Jo ensimmäiseen tapaamiseen tuli 30 ihmistä, mikä ylitti odotukset.
Nyt luotolaisen teon saloja ratkotaan yhdessä tekemällä. Välillä taito uhkasi jo hiipua, kun tekijöitä oli vain muutama.
– Moni nuori on innostunut tästä, ja taito on elpynyt kiitettävästi, iloitsee luotolaisia myös myyntiin käsityöläisten Luovon Puojiin neulova Liisa Iljana.
Neulemalli on innostuksen myötä saanut myös uusia versioita, sillä se on mukautunut jopa koiran mantteleiksi ja moderneiksi villableisereiksi.
Uusi innostus on saanut Hailuoto-seuran pohtimaan mallisuojan asettamista luotolaiselle. Se rajoittaisi esimerkiksi tuotteen kaupallista hyödyntämistä.
Aikaisempaa neulomiskokemusta luotolaisen tekoon ei välttämättä tarvita, konkarit vakuuttavat. Porukan ainoalle neulovalle miehelle, Asko Heikuralle, neulominen opetettiin silmukoiden luonnista lähtien.
– Onneksi minulla oli hyviä opettajia, Heikura huokaa.
Ensimmäistä luotolaistaan Heikura teki sinnikkäästi kaksi vuotta. Nyt pappilan pannukahveja hörppii tyytyväinen mies.
– En ole tätä paljoa raskinut pitää, Heikura kertoo esitellessään neuletyön mestarinäytettään.
Jälki on siistiä ja napakkaa. Ensikertalaisen tekemäksi sitä ei uskoisi. Levennysten ja kavennusten kanssa meinasi Heikuran usko välillä loppua. Silti hän joutui purkamaan vain kauluksen, josta tuli ensin liian löysä.
Hetken jo luultiin, että suomussalmelaislähtöinen Heikura olisi ensimmäinen luotolaisen neulonut mies, mutta ei sentään. Hailuotolainen, nyt jo edesmennyt Matti Havana ehti ensin. Luotolaisen tehneitä miehiä saattaa löytyä muitakin. Isänsä opissa Liisa Iljanakin kertoo neulomisen aloittaneensa.
Ei oikeastaan ole ihme, että yksinkertaisesta kalastajaneuleesta on tullut haluttu vaate. Se ei pelästy meriveden pärskeitä ja lämmittää raikkaassa tuulessa. Neule on kansallisasu, jonka voi pukea päällensä niin joulukirkkoon kuin kesäiselle Bättre folk -festarille.
– Kerran sain ahaa-elämyksen joulukirkossa. Lehterillä istui edesmenneen pappimme seitsemän poikaa äitinsä neulomat luotolaiset yllään. Se oli komia näky! Minulla on kaksi poikaa, ja ajattelin, että kyllä minunkin pitää heille saada sellaiset tehtyä, kuvailee Auli Sipola.
Kun hän oli neulomassa ensimmäistä luotolaistaan kolme vuotta sitten, tuskaili hän vanhojen, epäselvien ohjeiden kanssa. Lankakin oli liian jäykkää ja paksua.
– Ohjeessa neuvottiin luomaan yli 300 silmukkaa, jolloin paidasta tulee hirveän iso. On neulottava aika pitkästi ennen kuin sen edes huomaa.
Enää ensikertalaisen ei tarvitse oppia kantapään kautta – ainakaan ohjeiden ylimalkaisuuden vuoksi. Sipola on uudistanut ohjeita yhdessä luotolaisten neulekonkareiden kanssa. Kerrottakoon nyt sekin, että L-koko syntyy jo 276 silmukasta.
Sipola kaivaa pussistaan vielä keskeneräisen neuleen. Siitä tulee hänen seitsemäs luotolaisensa. Kauluksettoman ja ohuemman version saa hänen nuorimmaisensa.
– Aikaisemmin tekemäni korkeakauluksinen oli liian kuuma pojalle, eikä hän suostunut sitä edes sinne joulukirkkoon laittamaan.
”Elämä on täällä hieman hitaampaa, jos ei se sovi, ala vetää vaan. Tikkuröijyn alla on sydän avara, mies rento mutta vakava.”
Salin puolella on alkanut kirkkoherra Timo Juntusen kulttuurituokio. Usein hän lukee pätkiä kirjoista tai lausuu runoja, mutta tällä kertaa hän laulaa itse tekemiään lauluja.
Nadja-kissa ”leipoo” tassuillaan lattialla olevia villalankavyyhtejä. Vanhat vyyhdinpuut pyörivät taajaan, kun lankavyyhdeistä syntyy tiiviitä keriä.
Liisa Iljana neuloo sukkelasti ladonharmaata luotolaista, joka on jo viides tälle vuodelle. Heikurakin on tarttunut taas puikkoihin. Hän on neulonut jo pari kerrosta toista neuletyötään.
– Olin jo unohtanut silmukoiden luomisen. Kyllä tämä nyt taas sujuu, kun alkuun pääsi, hän sanoo sulloessaan lankoja kangaskassiinsa, jonka hän on nimennyt ”Askon onnen kassiksi”.
Kun on ensimmäisen tehnyt, niin luotolaisen tekoon jää koukkuun, Iljana tietää. Niin taisi Heikurallekin käydä.
– Kyllä tämä pappilan tunnelmakin koukuttaa. Ilman tikkuröijypiiriä en olisi koskaan saanut luotolaistani valmiiksi, Heikura tuumii.
Liki sata luotolaista neulonut Iljana on saanut paidan nopeimmillaan valmiiksi kahdessa viikossa ja päivässä. Neulomatta hän ei osaa olla.
– Kun saan luotolaisen valmiiksi, pyörittelen yhden illan peukaloita ja hoen itselleni, että ”en kyllä ala”. Seuraavana päivänä pitääkin jo hakea tikkurilangat, hän nauraa.
Yksi luotolaisen parhaista puolista on kestävyys. Iljanalla on käytössään vielä 40 vuotta vanha neule.
– Kerrankin lähdin se päällä hiihtämään Petsamosta Santoseen jäätä pitkin, kun sukset liukuivat jään alle ja itse lensin mahalleni jään päällä olevaan veteen.
Eikä käynyt kuinkaan. Vilukaan ei ennättänyt tulla, sillä Iljanalla oli onnekseen yllään ”tikkuri ja oikiat vanttuut”. Luotolainen lämmittää märkänäkin.
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Fakta
Neulottu 1800-luvulta lähtien. Suomen käsityönmuseon ja Suomen kansallismuseon kokoelmissa (Sofia Björkholmin neuloma tikkuröijy).
Alun perin luotolaisessa oli halkiollinen pääntie, jossa oli yksi nappi. Kaulukselliseen versioon kuuluu kuusi nappia.
Neulottiin perinteisesti luonnonvärisistä suomenlampaan villoista vaaleanharmaana, luonnonmustana ja -valkoisena. Tehdään nykyisin myös ruskeana ja ladonharmaana.
Malliin kuuluvat hartiavirkkaukset sekä etuosan korinpohjaneule, jota kutsutaan kaupungiksi eli västäräkiksi. Västäräkki-kuvio lisättiin luotolaiseen 1960–1980-luvulla.
Tunnetaan myös ohuempia kesäversioita, jossa saattoi olla esimerkiksi nauhakuja.
tunnetaan
Luotolaisen perusteella on pystytty myös tunnistamaan maailmalla hukkuneita hailuotolaisia kalastajia. Vastaavasti esimerkiksi Irlannissa: irlantilaisneuleen palmikkotyylistä voi päätellä, mistä päin kalastaja on.
Nykyään luotolaiseen tehdään kapeammat hihat. Myös slim fit -malleja tehdään.
Nykylangat ovat paksumpia, joten kaksisäikeinen lankakin (vastaa entistä kolmisäikeistä) riittää usein. Aloittelijalle suositellaan paksumpaa lankaa, jotta käsi harjaantuisi paremmin.
Neulomiseen tarvitaan keskimääri 800 grammaa rasvaista, pesemätöntä villalankaa (kierteistä tikkurilankaa). Neule pestään vasta valmiina.
Kevään viimeinen tikkuröijypiiri kokoontuu 25.5. Hailuodon vanhassa pappilassa, Vanhanpappilantie 41.
Artikkelin lähde Kaleva 06.04.2016.