Irtiotto kliinisestä digimaailmasta

C-kasetti on haluttua tavaraa etenkin punk- ja rap-piireissä, joissa julkaistaan myös uutta musiikkia kasettimuodossa.

Oulussa tehdään myös kasetinkansi-taidetta, ja kokeellista musiikkia lähtee
kasetteina maailmalle.

Anna Kilponen, tekstit
Jukka-Pekka Moilanen, kuvat

On laskeuduttava kellaritiloihin Oulun keskustassa, jotta saisi todeta tämän: c-kasetti ei ole kuollut formaatti. Varastohyllyillä on läjittäin eri värisiä kasetteja, jotka hohtavat kullan ja hopean sävyissä tai kirkkaissa väreissä herneenvihreästä punaiseen. Kasetit on pakattu pahvisiin koteloihin, joita koristavat silkkipainetut grafiikat.

Täällä kerrostalon kellarissa on ambient-muusikko Antti Haapapuron valtakunta – nettikauppa ja oma levy-yhtiö, Aural Hypnox, jonka Haapapuro perusti vuonna 2003 julkaistakseen omaa musiikkiaan.

Hänellä on myös pienimuotoinen kasettimonistamo, joka tuottaa kasetteja lähinnä oman levy-yhtiön tarpeisiin, joskus ulkopuolisillekin. Palvelu on yksilöllistä, sillä asiakas saa valita kasetin värin lisäksi nauhan pituuden. Haapapurolla on myös graafisen alan yritys Primeval Vision, joka on keskittynyt c-kasettien, cd- ja vinyylilevyjen pakkauksiin. Pakkauksiin sujahtaa asiakkaan toiveesta joskus taidegrafiikkaa tai kortteja.

Haapapuro on hurmaantunut menneen ajan tekniikkaan: asiakasviestinsäkin hän naputtelee kirjoituskoneella.

Kokeellisen musiikin puolella kasettiformaatti on ollut nousussa jo kymmenkunta vuotta. Uutta musiikkia julkaistaan kasetteina myös punk- ja rap-piireissä.

– Kasetti on fyysinen ja mukava hypistellä. Siinä on samaa tuntua kuin vinyylilevyssä, Haapapuro sanoo.

Oululaisella alakulttuurin harrastajalla Lauri Mannerilla on kymmeniä kasetteja. Hän ostaa niitä muistoksi bändien keikoilta. Hänen mielestään kasetin fyysisyys tekee musiikistakin jollakin tavalla todellisempaa. Mahdolliset suhinatkin ovat osa estetiikkaa.

– Analogisella kasetilla haetaan irtiottoa digitaalisesta maailmasta. C-kasetti on kätevän kokoinen, ja saavathan jotkut siitä myös nostalgiaviboja.

Mannerin mielestä kaverille lahjaksi tehty kokoelmakasetti henkilökohtaisempi kuin se, että käy laittamassa kaverin Facebook-seinälle linkin biisiin Youtubessa.

– Muutama vuosi sitten teimme kokoelmakasetit Kulttuuriyhdistys Paskakaupunnin pikkujoulukierrokselle. Siten vaihdoimme kasetit keskenämme.

Suomessa on useita tahoja, jotka julkaisevat musiikkia kasetilla. Toiminta on virkeää, mutta mistään massakulttuurista ei silti ole kyse. Kaseteista otetaan pieniä painoksia, jotka vaihtelevat muutamasta kymmenestä sataan. Painosten rajallisuus tekee niistä myös houkuttelevia keräilykappaleita.

– Painokset halutaan tietoisesti pitää pieninä. Ne, jotka haluavat kasetin, hankkivat sen. Jos painos loppuu, voi kuuden euron kasetin hinta nousta nettihuutokaupoissa jopa muutamiin kymppeihin, Mikko Heikkonen pienlevy-yhtiö If Societystä kertoo.

Seuraavaksi helsinkiläislevy-yhtiö julkaisee Heikkosen oman hardcore punkbändin Hero Dishonestin levyn myös kasettina, tulossa on myös kasettiversio oululaisen Radiopuhelimet-yhtyeen uudesta levystä.

Kasetin ostajan ei tarvitse olla täysin analogisen tekniikan varassa, sillä joissakin pienlevy-yhtiöissä kasetin mukana saa latauskoodin, jolla musiikin voi kuunnella digitaalisena. Näin on myös If Societyssä.

Haapapuron Aural Hypnox puolestaan ei ole lähtenyt koodisysteemiin.

– Jos joku haluaa musiikin digitaalisena, hänen täytyy nähdä se vaiva, että muuttaa sen itse digitaaliseen muotoon.

Käytetyt kasettisoittimet ovat nykyään kysyttyä tavaraa, mutta joistakin kaupoista voi onnistua vielä löytämään uusia kasettinauhureita.

Lauri Mannerilla on ukkinsa perintöstereot kasettidekkeineen sekä käytettynä ostettu erillissarjadekki. Lisäksi hän liikkuu vanhoilla autoilla, joissa on usein myös kasettisoitin.

– Melkein kaikista kaseteistani tiedän, mistä ne on hankittu, Manner kertoo kasettihyllynsä ääressä.

Tällä hetkellä Suomessa on muutamia pieniä kasettimonistamoita. Heikkonen arvelee, että niitä tullaan buumin myötä perustamaan lisää. Hänen mukaansa monistaminen kotimaassa on tällä hetkellä liian kallista, minkä vuoksi hän käyttää halpoja monistamoita ulkomailla.

Antti Haapapuro monistaa kasetteja kolmen dekin systeemillä reaaliaikaisella nopeudella. Musiikki otetaan cd:ltä, masteroidaan ja kopioidaan kaseteille.

– Kuuntelen siis samalla jokaisen nauhan. Sadan kasetin jälkeen se alkaa jo vähän puuduttaa, ja väännän volyymiä pienemmälle.

Tunnissa syntyy yhdeksän kasettia, yli sadan kopiomäärässä menee pari viikkoa kaikkinensa, sillä kannesta lähtien kaikki tehdään käsityönä.

Haapapuro on tehnyt 15 kasettijulkaisua neljän vuoden aikana. Reilun sadan kappaleen erä oululaista tunnelman luomiseen keskittyvää ambient-tyylistä musiikkia leviää muutamassa kuukaudessa ympäri maailmaa verkkokaupan kautta.

– Kokeellinen musiikki kiinnostaa Euroopassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Ulkomailla myös korvalappustereot ovat ilmestyneet jälleen katukuvaan.

Lue lisää verkosta ja kerro oma kasettimuistosi. kaleva.fi

Fakta

Kasetti keksittiin 1960-luvulla

C-kasetin toi markkinoille Philips esitteli 1963.

Suomen ensimmäinen kasettimonistamo avattiin 1970-luvun kynnyksellä. Seuraavina vuosikymmeninä äänitteiden myynti moninkertaistui.

Kotiäänittäminen yleistyi kasettien myötä.

Kun cd-formaatti yleistyi 1990-luvulla, kasettien myynti hiipui.

Kymmenen viime vuoden aikana uusi kasettibuumi nostanut päätään. Moni pienlevy-yhtiö, kuten esimerkiksi If Society, Aural Hypnox, Överdog ja Mieletön mutantti julkaisevat kasetteja.

Tunnettu vaihtoehtomuusikko Jukka Nousiainen otti vahvasti kantaa kasettiformaatin puolesta julkaisemalla uusimman levynsä vain kasettina.

Miksi kasetti
kiinnostaa?

Julkaisijalle edullinen formaatti. Esimerkiksi prässätystä cd:stä ei edes voi tehdä niin pieniä painoksia kuin kaseteista, joista voi ottaa muutaman kappaleen eriäkin.

Jos kyseessä on aloitteleva tai vaihtoehtobändi, voi kasetti toimia käyntikorttina

Antti Haapapuro satsaa yrityksessään kasetinkansitaiteeseen. – Teen myös isompia kasettilaatikoita. Kanteen painan silkkipainolla grafiikat ja sisään laitan esimerkiksi taidekortteja, hän kertoo. Lauri Manner muuntaa digimuotoon c-kasettia, jossa on hänen isotätinsä muisteluita 1920-luvun Turusta.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 22.04.2016.