Hiki on vaikenevan miehen itku
Häpeän miehet -esitys pohtii
riittämättömyyden ja häpeän tunteita.
Anna KilponenHailuotoHautajaisissa läsnä ovat vain pappi ja hautajaismusiikin esittäjät. Arkun päälle huolella asteltu valkoinen peitto kertoo, että kaikki ovat samanarvoisia Jumalan edessä.
Kuva yksinäisistä hautajaisista pyöri pitkään Anne-Maria Haapala mielessä. Lopulta siitä syntyi käsikirjoitus ja näytelmä, joka esitetään Hailuodon kirkossa tulevana lauantaina.
Nyt Haapala hypistelee Aino Järvelän tekemää arkkualbaa. Sopisiko se arkun päälle esitykseen?
Näytelmässä seitsemän eri-ikäistä miestä kertoo tarinansa – omana muistopuheenaan, omissa hautajaisissaan.
– Hautajaiset, joihin ei tule ketään, ovat monesti miesten hautajaisia. Sellaisten miesten, joiden elämä on jäänyt kuulumatta. Miehen elämässä on voinut olla paljon rakkautta ja onnistumisiakin, mutta jokin häpeä on aina estänyt elämästä. Entäpä, onko häpeällistä tulla haudatuksi niin, että kukaan ei tule hautajaisiin? Haapala pohtii.
Karu tilanne on tuttu myös Haapalan puolisolle, Hailuodon kirkkoherralle Timo Juntuselle, mutta ei kuitenkaan Hailuodosta. Kun tilanne tulee eteen, on papinkin tartuttava kanttorin kanssa liinan päähän.
– Se on traagista. Sanotaan, että ihmisellä pitäisi olla arkunkantajien verran ystäviä eli kuusi ystävää, Juntunen kertoo.
Hän on myös näytelmän tuottaja ja yksi seitsemästä miehestä, häpeää tunteva homomies.
Viime keväänä Haapala käsikirjoitti ja ohjasi
Kun pappi sanoo siunattavan nimen, mies nouseekin tuonpuoleisuudesta saarnastuoliin ja kertoo kaiken sen, mitä jäi sanomatta.
Yksi heistä on fyysiseen voimankäyttöön turvautuva heteromies, joka halveksii homoseksuaaleja ja yrittää kaikin keinoin peittää häpeänsä.
– Tämmöiset piirteet nähdään oikean miehen merkkinä. Mies rakentaa, juoksee ja tekee kovasti töitä peittääkseen sen mitä mieli on kokenut.
”Hiki on miehen itku”, toteaa häpeän mies, eräs roolihahmoista.
Ääneen pääsee myös maahanmuuttaja, joka on toisaalta kiitollinen turvastaan, mutta hänen mielensä on kaukana kotona. Mies on kristitty, mutta häntä kohdellaan muslimina.
”Hävetti niin paljon, etten pystynyt...”
Tämä jonkun ohimennen sanoma lausahdus särähti Haapalan korvaan. Miehen häpeä, yksinäisyys ja syyllisyys nousivat kuin luontojaan näytelmän teemoiksi.
– Häpeää on käsitelty teatterissa ja kirjallisuudessa yllättävän vähän, vaikka se koskettaa monia välillisesti tai välittömästi.
Mies kokee olevansa epäkelpo, kun hän ei olekaan sellainen kuin yhteiskunta tai toiset miehet odottaisivat.
– Miehen häpeä kiteytyy kysymykseen: kuinka pysyn kuivana? Lapsen kuivana pysymisestä puhutaan, myös naiset voivat vitsailla tenaladyistaan, mutta keski-ikäiset miehet eivät puhu virtsankarkailustaan. Kulttuurissamme mies ei paljon puhu, Haapala sanoo.
Aiheeseen perehtyessään Haapala havaitsi miesten syrjäytymisen olevan ajankohtainen aihe, joka koskettaa etenkin Pohjois-Suomea.
– Nuorten miesten työttömyysluvut ovat tällä alueella korkeat ja täällä on 15–20 prosenttia enemmän mielenterveyshäiriöitä kuin muualla Suomessa.
Haapala toivoo, että esitys toimisi terapeuttisena kokemuksena, joka auttaisi kohtaamaan oman häpeän.
Kosketuspintaa luulisi löytyvän, sillä häpeän miehiä lienee muuallakin kuin Hailuodossa.
Fakta
Rooleissa: Asko Heikura, Matti Maukonen, Kari Blomster, Esko Väliheikki, Paavo Sipola, Timo Juntunen, Jarkko Sipilä ja Paavo Isola
Musiikista vastaavat Markojuhani Rautavaara, Kirsi Lehtosaari, Harri Laakkonen ja Oulunsalo Ensemble.
Mukana on myös Tanssiryhmä Korpikomppania.
Ensi-ilta Hailuodon kirkossa lauantaina 9.4. kello 20. Esityksiä tulee mahdollisesti lisää.
Aiemmin Haapala on ohjannut miehensä Timo Juntusen käsikirjoittaman erilaisuudesta kertovan näytelmän Serkkuni Mikael sekä surusta ja kärsimyksestä kertovan Seitsemän naista ristillä -esityksen.
”Häpeää on käsitelty
teatterissa ja kirjallisuudessa yllättävän vähän, vaikka
se koskettaa monia.”
Artikkelin lähde Kaleva 08.04.2016.