Bluesin perinteitä kunnioittaen

Pohjoisen bluesin vanhempi valtiomies Henry Ojutkangas on ehtinyt soittaa uransa aikana monenlaisissa kokoonpanoissa. Ja keikkailu jatkuu edelleen.

– Soittaminen tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän taiteilijaeläkkeen viime vuonna saanut muusikko sanoo.

Riitta Taulavuori, teksti
Jarmo Kontiainen, kuva

Treenikämppä entisen kasarmirakennuksen kellarissa Hiukkavaarassa näyttää varsin siistiltä huolimatta siitä, että tilassa harjoittelee useampikin bändi. Tai ehkä juuri siitä syystä.

Tai ehkä siksi, että Henry Ojutkangas, 64, ei tykkää sotkuisesta soittopaikasta.

Ojutkankaalla on tällä kertaa mukanaan kaksi kitaraa: hiljattain hankittu Gibson vuodelta 1956 sekä lähes ikätoverinsa, blueskitaristi ja -laulaja Robert Crayn käyttämän Stratocasterin tyylinen Fender. Ensin mainittua Ojutkangas on soittanut tähän mennessä vasta yhdellä soolokeikalla ja jälkimmäistä ties kuinka monella bändikeikalla.

Soolona Ojutkangas on esiintynyt aiemmin yleensä akustisen kitaran kanssa. Vintage-Gibson tuntuu ja kuulostaa kuitenkin varsin mukavalta soittopeliltä ja sopii kitaristille, joka suosii myös vuosikertaputkivahvistimia sekä pukeutuu mielellään pikkutakkiin ja spittareihin.

Seuraavan soolokeikkansa Ojutkangas soittaa Gibsonillaan lauantaina, kun hän avaa Oulu Blues Festivalin Uudella seurahuoneella.

Bluesmuusikoita on karkeasti ottaen kahdenlaisia: niitä, joiden vimmainen taival katkeaa traagisesti epäselvissä olosuhteissa tai liikenneonnettomuudessa ja niitä, jotka puskevat valitsemallaan ja ehkä vähän kivikkoisellakin polulla sinnikkäästi vuosikymmenestä toiseen. Henry Ojutkangas kuuluu eittämättä näihin pitkän linjan puurtajiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Ojutkankaalle taiteilijaeläkkeen viime vuonna. Eläke myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta esittävänä ja luovana taiteilijana.

– Tuntuu hienolta saada tuollainen tunnustus. Olen siitä tosi kiitollinen.

Kotikaupunkiinsa Ouluun vuosituhannen alussa palannut Ojutkangas on ehtinyt soittaa muusikon uransa aikana monenlaisissa kokoonpanossa, kuten Pepe Ahlqvistin ja Dave Lindholmin kanssa, Oiling Boiling R&B -yhtyeessä, Henry O’Bandissa, Hot Club Triossa ja Henry O. & Swing Gangissa sekä isännöidä säännöllisesti jamejakin.

Etelä-Suomeen Ojutkangas muutti 1980-luvun alussa pian läpimurtonsa jälkeen.

Tuo läpimurto tapahtui 1970-luvun lopussa, kun keikalle Ouluun tullut neworleansilainen bluespianisti Champion Jack Dupree hoksasi lämmittelijäkokoonpanossa soittaneen huuliharpistin taidot.

– Dupree ehdotti yhteisen levyn tekoa, mitä itse en ottanut ensin edes tosissani.

”Itselle on jäänyt mieleen useitakin keikkoja,
joilla on tuntenut olleensa
sen illan sankari. Seuraavana päivänä sitä on taas sitten ihan tavallinen tallaaja.
Monelle esiintyjälle se arkeen palaaminen voi kyllä myös
olla hankala paikka.”

Henry Ojutkangas

muusikko

Ehdotus ei kuitenkaan ollut huulenheittoa, vaan siitä syntyi pitkäsoitto Champion Jack Dupree with Henry: Real Combination (1980). Ojutkankaan ja Dupreen lisäksi levyllä soittavat Riku Mattila, Jarmo Heikkinen ja Heikki Tikka.

Oulussa Ojutkangas on viime vuosina toiminut myös soitonopettajana kansalaisopiston, konservatorion ja Oulun ammattikorkeakoulun kursseilla. Tämän kevään jälkeen opetustyöt jäävät, mutta keikkailu jatkuu. Tarkoitus on alkaa kiertää Suomea sekä soolona että bändin kanssa.

– Viritteillä olisi tehdä taas jotain myös vanhojen soittokavereiden kanssa Helsingin suunnassa.

Ojutkankaan kiinnostus juurevaa rytmimusiikkia kohtaan heräsi 1960-luvulla, kun bluesia alkoi virrata Suomeen Brittein saarten kautta. Teinipoika tutustui muun muassa John Mayalliin, Fleetwood Maciin ja The Rolling Stonesiin – ja kun myös Oulussa alettiin perustaa bluesvaikutteisia bändejä, Ojutkangas oli mukana, totta kai. Innostus oli niin kova, että lyseokin sai jäädä kesken.

Kitaran ja huuliharpun soiton jo koululaisena aloittanut Ojutkangas soitti muun muassa Voodoo Magicissa ja Timjamissa – eikä ole vaikea arvata, että mallia antoi myös muuan Jimi Hendrix.

Vähän myöhemmin Ojutkangas löysi alkuperäisen amerikkalaisen bluesin mestarit kuten Robert Johnsonin, Leadbellyn, John Lee Hookerin, Elmore Jamesin ja monet muut sekä kiinnostui myös jazzkitaristi Django Reinhardtilta vaikutteita ammentavasta swingistä.

– Kuuntelen toki muutakin musiikkia kuin bluesia, mutta nimenomaan bluesissa on rehellisyyttä, joka kiehtoo minua eniten.

– Bluesin soittamisessa on lisäksi se hyvä puoli, että sen soittajana sitä vain kypsyy iän myötä.

Ojutkangas on ehdottomasti sitä mieltä, että parhaimmillaan blues on livenä. Keikalle tullut voi saada konsertista elämyksen, joka ei unohdu ikinä.

– Ja soittajan kannalta on aivan mahtava kokemus, jos yleisö villiintyy kunnolla.

Oulu Blues Festivalin keikalla Ojutkangas lupaa tarjota perinnetietoisia blueskappaleita, esimerkiksi Jimmy Reedin ja Sonny Boy Williamsonin tuotantoa.

– Säestän itseäni sähkökitaralla ja huuliharpulla, ja kitaraa soittaessani voisin tömistellä jalkaa, kuten John Lee Hookerilla oli tapana tehdä.Oulu Blues Festival Oulun Uudella seurahuoneella 16.4. kello 19 alkaen.

fakta