Aseeton tykkimies sai kypäräpapit vastaansa

– Tuomiorovastin suhtautumista oli vaikea ymmärtää, opiskelijapappina 1970-luvulla Oulussa toiminut Heikki Palmu sanoo.

Vasemmistolaista aseistakieltäytyjää ei katsottu vanhoillisessa hiippakunnassa hyvällä, ja pappisvihkimyskin meinasi jäädä saamatta. Käänteissä on ripaus salaliittoteoriaa.

Anna Kilponen

Eletään vuotta 1974. Helsingin yliopistosta valmistunut tuore teologian kandidaatti Heikki Palmu haluaa pois ”etelän vauraudesta” ja lähettää hakemuksia Itä- ja Pohjois-Suomen avoimiin papin ja opettajan virkoihin.

Kesäkuussa hänet valitaan korkeakoulupastoriksi Ouluun ja hänen vaimonsa Kristiina pääsee Oulun diakonissaopiston opettajaksi. Nelihenkinen perhe muuttaa seurakunnan avaraan työsuhdeasuntoon Kauppurienkadun ja Rautatienkadun kulmaan. Elämä näyttää valoisalta.

Turkulainen pastori ja kirjailija Heikki Palmu on palannut Oulusa koulusa -kirjassaan uransa alkumetreille Ouluun ja vuosiin 1975–1979. Aseistakieltäytyjänä tunnettu, vasemmistolainen leimattiin pohjoisessa radikaalipapiksi ja partajeesukseksi.

Mutta miksi Palmu halusi kirjoittaa muistelukirjan juuri nyt?

– Olen tietoisesti vältellyt, suorastaan karttanut tätä aihetta. Vaikka yleensä olen liiankin avoin, tästä en ole puhunut. Ouluun tulo oli minulle lähes traumaattinen kokemus. Halusin kirjoittaa sen itsestäni ulos, Palmu kertoo.

Kun Palmu kesällä 1974 saapui Ouluun, hänellä oli Ouluun silloisen piispan, Hannes Leinosen, tuki. Sen sijaan tuomiorovasti Olavi Airas ja Haukiputaan kirkkoherra Timo Holma vastustivat Palmun pappisvihkimystä. Tilanne jumiutui, sillä ilman vihkimystä opiskelijapapin työtä ei voisi vastaanottaa.

– Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pidin faktana, että aloittaisin korkeakoulupastorina, sillä minut oli jo luottamuselimessä valittu virkaan, ja valitusaikakin ohi, Palmu kertoo.

Asioiden tila valkeni vasta, kun hän sai alkusyksystä seurakunnalta asunnon irtisanomiskirjeen.

Vastakkain tuntuivat olevan kaksi vanhaa kypäräpäistä liperimiestä ja yksi aseeton tykkimies (Palmu oli suorittanut aseettoman palveluksen) ilman lipereitä, kuten hän tilannetta kirjassaan kuvailee.

Asia vuoti julkisuuteen, kun Liitto-lehti kirjoitti, että Ouluun on jälleen tulossa vasemmistolainen pappi, radikaaliksikin nimitelty Palmu, joka havittelee korkeakoulupastorin virkaa. Kirjoituksessa viitattiin myös Airaksen alaisuudessa aiemmin työskennelleeseen vasemmistolaispappiin Pentti Perttulaan.

– Epäluuloja ymmärrettävästi oli, sillä olinhan ollut SKDL:ssä ja opiskelijapolitiikassa aktiivisesti. Sanoin jo aiemmin, että jos tulen papin virkaan, jätän poliittisen toiminnan. Airas ehkä ajatteli, että kun edellinen punapappi lähti, puolue lähettää tilalle toisen. Siinä oli jo salaliittoteorian tuntua.

Selkkauksen aikana Palmu joutui myös selittelemään aikaisempia kirjojaan, etenkin keväällä 1974 julkaistua kirjaansa Profeetat puhuvat yhä: julistaako kirkko sorretuille vapautusta?. Tuomiorovasti Airas pyysi Palmua kieltämään julkisuudessa keskeiset kohdat profeetta-kirjastaan. Lisäksi hänen oli seliteltävä kriittisiä lausuntojaan Pertti Hemánuksen Kirkon salaliitto -kirjassa (1969), jossa hän muun muassa arveli, ettei tulisi koskaan ottamaan pappisvihkimystä.

– Airas väitti, etten rakasta porvareita, vaan vasemmistolaisia. Pelkkä ajatus, että pappina sorsisin heitä, on absurdi. Onhan minulla itsellänikin porvaritausta. Ensimmäiset taskurahani sain Uusi Suomi -lehdestä.

Palmu sanoo olevansa edelleen kristitty sosialisti, mutta kommunisti tai taistolainen hän ei ole koskaan ollut.

– Herrat Oulussa väittivät, että olen naiivi kun väitän olevani jotain muuta kuin kommunisti. Se oli sitä aikaa, kun kommunistileiman sai aika helposti otsaansa. Kommunisti ei voi olla kristitty, sillä sehän on ristiriidassa marxismi-leninismin kanssa.

Marraskuussa 1974 kuluttava prosessi saatiin yllättäen päätökseen, ja Palmu vihittiin papiksi. Siihen ei tosin tarvittu profeetta-kirjan mitätöintiä, vaan kansankirkkoa puoltava kirjoitus Kotimaa-lehdessä riitti. Kirjoitus oli osa Palmun Karjasillan kirkossa aiemmin pitämää saarnaa.

– Eihän se ollut mikään kirjan peruminen. Miten olisin sen perunut? Kenties etusivun mainoksella Kalevassa! Siinä tilanteessa taisi olla kysymys vain siitä, ettei kukaan menetä kasvojaan.

Nyt Palmu myöntää, että Profeetat puhuvat -kirjassa on paljon naiivia, ”äskettäin kääntyneen sosialistin puhetta”.

– Vedän siinä melkein yhtäläisyysmerkit Vanhan testamentin profeettojen ja SKDL:n välille.

Herrat Oulussa väittivät, että olen naiivi kun väitän olevani jotain muuta kuin kommunisti. Se oli sitä aikaa, kun kommunistileiman sai aika helposti otsaansa.

Vaikka alku Oulussa oli vaikea, kaupungista on jäänyt Palmulle lämpimiä muistoja, kuten esimerkiksi ystävystyminen kirjailijoiden Paavo Rintalan ja Iikka Vuotilan kanssa.

– Meillä oli myös hyvä porukka, johon kuului 5–6 pappia perheineen. Vuokrasimme yhdessä kesämökin Kellosta.

Työ korkeakoulupappina Linnanmaalla oli antoisaa.

– Ensimmäiseksi poistin kyltin ”seurakuntatila” ja laitoin tilalle ”Linnanmaan olohuone” -tekstin. Yritin tehdä tilasta merimieskirkkomaisen paikan, jonne tilattiin kaikki Pohjois-Suomen sanomalehdet.

Ouluun Palmu olisi mielellään jäänytkin, jos sopiva virka olisi löytynyt.

– Kyttäsin kyllä kovasti vankilapastorin paikkaa, mutta se ei tullut silloin hakuun.

fakta