Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Marjomaa
Rovasti Veijo Koivulaa ei paljon naurattaisi, jos hänen täytyisi tehdä työtään ilman muita. Hänen mielestään yksin puurtaminen olisi kauhistus.
- Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yhdessä tiedetään ja osataan enemmän kuin yksin.
Oulun seurakuntien rekisterinjohtajana työskentelevä Koivula tekee paljon yhteistyötä Suomen evankelisluterilaisen kirkon muiden rekisterinjohtajien kanssa. Yhteydet ovat tiiviit myös Pohjois-Suomen maistraattiin.
- Pidän rikkautena sitä, että työtä saa tehdä laajassa verkostossa. Lisäksi se on turvajärjestelmä. Kun ollaan tekemisissä monimutkaisten asioiden kanssa, on hyvä, että on monta päätä yhdessä pohtimassa. Asioihin saa syvyyttä, kun keskustelee sellaisten kanssa, jotka ovat jo kokeneet vastaavan tilanteen. Se on oppimisen paikka itsellekin.
Yhdessä työskentelyn voimaa Koivula soisi myös kirkollisiin toimituksiin. Hänen mielestään evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelusuudistus vuosituhannen vaihteessa jäi vajavaiseksi.
- Uudistuksessa iso painoarvo oli yhteisöllisyydellä - että seurakuntalaiset voisivat aidosti osallistua jumalanpalveluksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kuitenkin edelleen jumalanpalvelus on meillä hyvin yleisesti papin ja kanttorin suorittama toimitus.
Liturgiikka eli se, millä tavalla jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset hoidetaan, on Koivulan ykkösala pappina. Hän on kirjoittanut aiheesta ja myös opettanut sitä.
Liikunnasta nauttiva Koivula pyöräilee kesäkaudet ja ui ympäri vuoden. Uintikilometrejä kertyy noin kolmisensataa vuodessa.
Kirjoittamisesta on kehittynyt vuosien saatossa kuin toinen luonto. Koivula on muun muassa tehnyt kirjoja, käännöstöitä ja kirja-arvosteluja.
2009 ilmestyi Koivulan
Vaikka Koivulan vapaa-ajanvietto vaikuttaa työntäyteiseltä, hän vakuuttaa, että työstä se ei käy. Mies mainitseekin rakkaimmaksi harrastuksekseen "kuupoilun", joka tarkoittaa hänen mukaansa jahkailua.
- Haluan pohtia asioiden kaikkia puolia ennen kuin pystyn ratkaisemaan, mitä mieltä olen. Meitä on ystäväpiirissä muutama, jotka olemme tehneet tästä pähkäilystä ja jahkailusta oikein taidetta. Kuvastaa kai jotain luonteestakin.
Koivula luonnehtii itseään myös perinteiden kannattajaksi. Kirkon on hänen mukaansa uudistuspaineissaankin muistettava oma perustehtävänsä.
- Jumalaltahan se tehtäväksianto tulee. On tarkkaan pohdittava sitä, missä asioissa täytyy pitää kiinni perustuksista - mikä osuus on muuttuvaa, mikä muuttumatonta.
Eteläpohjalaista sukua oleva Koivula vietti varhaislapsuutensa Ilmajoella ja Rovaniemellä. Ouluun hän muutti neljävuotiaana, joten oululainen hänestä kasvoi.
- Uimahallin saunassa olen kuullut väittämän, että kun osaa juohevasti sanoa, että "kauhian kylymä talavi-ilima", niin sitten on oululainen. Kyllä se minulta sujuu.
Fakta
Syntynyt Ilmajoella 29.4.1955.
Asuu Oulussa.
Oulun seurakuntayhtymän rekisterinjohtaja. Oli Tuiran seurakunnan kappalaisena 22 vuotta.
Teologian lisensiaatti. Rovastin arvonimi 2011.
Harrastaa lukemista, kirjoittamista ja liikuntaa - ui, pyöräilee ja käy kuntosalilla.
Juhlii 3.5: Messu Pyhän Tuomaan kirkossa kello 12, lounas ja juhla seurakuntasalissa.
Artikkelin lähde Kaleva