Artikkelin lähde Kaleva
Jussi Pesonen, teksti
jukka-Pekka Moilanen, kuvat
"TÄMÄ ON ÄÄNI", lukee viime kuntavaalien äänestyslipussa.
Virkailijoiden mielestä ei ollut, ja niin he hylkäsivät sen. Ei lipussa numeroa ollutkaan.
Oulun vuoden 2012 kuntavaalien ääniä säilytetään kaupunginarkiston kellarissa keskustan laitamilla. Ne on pakattu äänestysalueittain 57 valkoiseen Stockmannin paperikassiin, jotka on nostettu huojuville metallihyllyköille.
Kasseja joutuu oikein kiskomaan, että saa ne vedettyä tiukoilta riveiltä alas.
Ääniä suojaavat vielä muovipussit tai kirjekuoret. Vaikka ei lipuilla enää mitään tehdä - vaalitulos on vahvistettu aikoja sitten. Seuraaviin kuntavaaleihin asti ne vain odottavat puristaviin pusseihinsa niputettuina.
Hylätyt äänet ovat pinkoissa muista erillään - muutama apea lappunen kasan päällimmäisenä. Niistä saa helposti otteen, toisin kuin hyväksyttävästi täytetyistä, joita pursuilee joka paikkaan.
Vaalien lähes 80 000 äänestä hylättyjä on reilu 400 eli puolisen prosenttia.
Käy nopeasti selväksi, ettei kopeissa juuri ole käynyt picassoja maailmannäkyjään luonnostelemassa.
Eniten hylätyistä äänistä löytyy tyhjiä valkeaksi jätettyjä lippuja. Antautumisen merkkejä: Mitä yhtä hiekanjyvää kannattaa aavikolle kantaa? Ehdokkaita tai järjestelmää halveksuvissa nollissa, rasteissa ja viivoissa palaa vielä kipinän verran kapinaa.
Tuskaa ja turhautumista täältä löytyy, ei taidetta.
Joku reipas urheilun kannattaja julisti antavansa äänensä salibandyn alasarjaporukka Jäälin Jättiläisille. Hän äänesti sydämellä, piirtäen sen suosikkijoukkueensa nimen viereen. Hän myös vaati JäJää eduskuntaan - kuntavaaleissa.
Yhtä Jasmin Mäntylälle tarkoitettua ääntäkin somistaa sydän, nuolen lävistämä. Paksusta sääntömuurista se kuitenkin kimposi ulos: vain selväpiirteinen numero hyväksytään. Koristelu aiheuttaa hylkäämisen.
Eräs äänestäjä antoi nähtävästi parhaansa: Hän oli ottanut lyijykynän horjuvaan käteensä, piirtänyt täriseväviivaisen kolmosen ja saanut aikaiseksi vielä toisen samanlaisen. Mutta viimeinen numero on vetäytynyt sykkyrään kuin käsi olisi uupuen painunut lippua vasten. On mahdotonta tietää, mikä luvun olisi pitänyt olla.
Sota-ajan presidentti Risto Rytillä oli kannattaja. Yksi taas kirjoitti lappuun Obama. Pari "kirkkovenettä" paljastuu ja yksi anarkistimerkki.
Kekkosta ei lue missään.
Säkeistä löytyy kaksi lippua, joiden täyttäjät ovat nähneet vaivaa.
Ensimmäiseen niistä on taitavasti piirretty aidonoloiset Aku Ankan kasvot. Ne näyttävät vähän ilkeiltä - ehkä koska pupillit on jätetty valkoisiksi. Lapsia pelottaisi lukea onttosilmäisen sankarin seikkailuista.
Toisen lipun täyttäjä oli ottanut mukaansa keltaisen tarran ja liimannut sen ehdokasnumeron kohdalle. Hymiömäisen naaman ilme on turhautunut ja suupielet kääntyneet alaviistoon.
Tarraa kiertävä nopeasti kynäilty viesti kertoo: "Kunnallinen pyoluetuki Päätti Puolestani! Ei kiitos, Mulle riitti äänetäminen."
Seuraavien kuntavaalien jälkeen arkiston väki menee hakemaan äänikassit varastosta, kaataa liput muovipönttöihin kuin he veisivät roskia ulos ja lukitsee pöntöt. Tasa-arvo toteutuu: kaikista äänistä tulee yhtä hylättyjä.
Sitten turvallisuusfirman miehet tulevat noutamaan pöntöt turva-autoonsa ja vievät mukanaan. Yksi arkiston työntekijä muistelee, että lipuista tehdään lopulta tienpohjaa.
Artikkelin lähde Kaleva