Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen
Kirkko on pimeä, vain risti on valaistu. Esiintyjät ovat ylhäällä lehterillä. Alhaalla ovat muusikot ja yleisö.
Hailuodon kirkossa nähdään tulevana lauantaina erilainen pääsiäisnäytelmä,
Seitsemän naista kertoo surustaan ja kärsimyksestään mutta myös toivostaan. Naiset surevat niin mennyttä avioliittoaan, lapsettomuuttaan, kuolemaa kuin läheisen sairauttakin.
Viime elokuussa hailuotolainen Anne-Maria Haapala alkoi nähdä ympärillään mustapukuisia naisia.
- Rupesin miettimään, miten ihmiset surevat ja miten siihen suhtaudutaan. Pohdin, miten voi keventää toisen ihmisen surua vähättelemättä asiaa, Haapala kertoo
Jo aiemmin hän oli joutunut miettimään myös omaa suhtautumistaan suruun, kun hänen oma äitinsä sokeutui kaksi vuotta sitten.
- Menimme yhdessä uimaan, ja vaadin häneltä rohkeutta heittäytyä veteen. Uinnin jälkeen mietin, mikä minä olen hänelle sanomaan, että "koitapa olla rohkea". Oliko kyse vain siitä, että minua ahdisti äitini sokeutuminen? Toki sparraustakin tarvitaan, mutta pitäisi myös miettiä, antaako toiselle tilaa surra.
Joulun aikaan hänelle tuli tarve sanoittaa pohdintansa käsikirjoitukseksi. Syntyi 7 naista ristillä -näytelmä.
- Suruun ja kärsimykseen liittyvä teema sopii mielestäni kirkkoon ja pääsiäiseen. Risti on kristillisessä symboliikassa kärsimyksen ja ilon paikka.
Esitys on toteutettu harrastajanäyttelijävoimin.
- Mukana on ihmisiä, jotka eivät ole ikinä näytelleet, mutta he halusivat mukaan tekstin takia. Joitakin ihmisiä pyysin mukaan heidän äänensä perusteella.
Kun Anne-Maria Haapala esitteli käsikirjoituksensa muusikko Sonja Perkolalle, ehdotti tämä musiikiksi kuuluisan runonlaulajan Mateli Kuivalattaren (1771-1846) itkuvirsiä.
- Nämä 1700-luvun lopun biisit alkoivat käydä päässäni dialogia. Havaitsin, että asiat, mitä suremme ovat aika universaaleja.
Haapalasta tuntui luontevalta kirjoittaa surusta naisten kautta, sillä juuri naiset ovat kertoneet hänelle tarinoitaan.
- Useimmat naiset ovat tottuneet kuvailemaan sitä, miltä tuntuu. Kun on nainen on raskaana, hän joutuu kuvailemaan tuntemuksiaan. Lapsettomuushoidotkin nainen kokee ruumiissaan.
Haapala huomauttaa, että kyse ei ole siitä, etteikö mies kykenisi tuntemaan.
Eräällä näytelmän naisella on vaikea kertoa rintasyövästään miehelleen, sillä hän kokee, että juuri rinnat ovat olleet miehelle ihaninta hänessä.
- Halusin tehdä pelkistetyn tarinan, jossa annetaan tilaa tulkinnoille. Siksi en lähtenyt sanoittamaan miesten tunteita.
Näytelmän tekeminen on ollut Haapalan mukaan yhteisöllisyyttä vahvistavaa.
- Saaren naiset eivät sanoneet ei, vaan halusivat tulla tekemään näytelmää talkoilla. Tämä on ollut hieno matka naisten kanssa.
- Äiti kulki teatteriharrastusryhmässä, ja meillä oli kotonakin näytelmävaatteiden komero, hän kertoo.
Lukioaikoina Haapala kirjoitti meänkielisiä näytelmiä ja viihdytti illanistujaisissa humoristilla esityksillään.
Sitten tuli vuosien tauko, joka on päättyi nelisen vuotta sitten Haapalan muutettua Hailuotoon miehensä, kirkkoherra
Haapalan isän puolen suku on Hailuodosta. Kesiä hän on viettänyt saaressa jo kuusivuotiaasta asti.
- Tunsin tulevani juurilleni. Kotona olen myös tunturimaisemissa, mutta jotain samaa karuutta molemmissa paikoissa on.
Vuonna 2002, eräänä yönä Hailuodon vanhan pappilan ohi ajaessaan hän kysyi mieheltään, voisiko tämä kuvitella asuvansa talossa. Meni useampi vuosi ennen kuin huolimattoman oloisesti heitetty haave toteutui.
Pariskunta on nähty usein myös esiintymässä Hailuodon nuorisoseuralla. Yhdessä he tekivät transvestiittipapista ja sokeasta papista kertovan (2012), joka esitettiin Hailuodossa viime pääsiäisenä. Sitä on esitetty kirkollisissa tapahtumissa, ja se tullaan näkemään myös Hailuodon teatterifestivaaleilla ensi kesänä.
- Hailuoto on otollinen paikka tehdä teatteria. Ihmiset lähtevät mukaan tekemään ja tulevat katsomaan esityksiä.
Artikkelin lähde Kaleva