Suklaapusuja ja ensi-suudelmia

Oululaisen Essi Kummun lastenkirjojen päähenkilö Puhelias Elias on ihastunut. Elias elää jäätelökesää ja tarkkailee rakkauden merkkejä ympärillään.
Tarina alkaa pussaamisesta ja päättyy ensisuudelmaan.
Folkloristiikan ja lastenperinteen tutkija, professori emerita Leea Virtanen (1935-2002) julkaisi 1972 kirjan Tytöt, pojat ja tykkääminen. Kummu seuraa Virtasen jalanjälkiä kuumalla sannalla, mutta ei tutkijan kaavussa vaan eläytyvän kirjailijan ilmavassa pareo-huivissa.
Kummu ei päivittele, vaan päivittää.

Isot, pienet ja pussaaminen sitoo yhteen isien, äitien, tyttöjen ja poikien rakkausasiat ristiin rastiin. Kirja on tärkeä, sillä rakkautta keskeisempää aihetta tuskin löytyy.
Ja kerrankin rakkaus on kasvavan pojan huulilla.
Vaikka Elias käyttääkin salavihkoa tärkeiden havaintojen kirjaamiseen, pusuasioista hän uskaltaa keskustella avoimesti äidin kanssa.
Harjoituspusuja-kirjan keskiössä ovat kysymykset tunteista ja suhteista toisiin ihmisiin laajemminkin kuin erääseen erityiseen. Viisaasti Kummu kirjoittaa siitäkin, kuinka rakkaus ilmenee, ja kuinka jokaisen rakkaus on omansa.
Pusuja, hyi! ja kihihii. Kummu kuljettaa lukijan yli estojen ja ujouden kuoppien.
Kirjailijalle on luontevaa laittaa Elias välillä kaappiin, jonne äiti sitten kurkistaa. Siinäpä on psykologisoiville kirjallisuudentutkijoille hifisteltävää.
"Ihminen harjoittelee rakkautta koko elämänsä ajan", Eliaksen äiti sanoo.

Puhelias Elias kakkonen kairaa syvemmälle kuin ykkönen.
Kummun kirjassa ilahduttaa elämänmakuinen ajattelu, rohkeus, huumori ja kokonaiset ihmiset, jotka ilmaisevat tunteitaan. Emmehän me ole yhden asian liikkeitä.
Onnekasta on, että Rudolf Koivu -palkittu kuvittaja Marika Maijala tuli Eliaksen tekijäksi. Hän valitsi piirroksiin naivistisen tyylin, joka on kuin Eliaksen itsensä kynästä, ja pehmeät sakura- ja puuvärit. Piirrokset tuovat Eliaksen vielä lähemmäs.
Maijalan kuvissa silmät ovat ajatusten peili.
Eeva Kauppinen

Artikkelin lähde Kaleva