Artikkelin lähde Kaleva
Neena Kuukasjärvi, teksti
Teija Soini, kuvat
- Oikukas, keimaileva, naisellinen, huikentelevainen! kuvailee yrittäjä Riikka Pesämaa pientä putiikkiaan, jonka runsaassa sisustustyylissä ei ole kimallusta säästelty.
Tuorilan tilan vanha navetta Limingan keskustassa elää tällä hetkellä kolmatta elämäänsä. 1950-luvulla paikalleen noussut tiilirakennus majoitti nautakarjaa vielä 1960-luvulle. Sen jälkeen tiloihin muuttivat peltilehmät.
- Moni nykyinenkin kulkija poikkeaa kyselemään Tuorilan automaalaamoa, Pesämaa kertoo.
Pihapiiriin vajaat kymmenen vuotta sitten muuttaneelle Pesämaalle ensitapaaminen autioituneen navetan kanssa ei ollut mikään rakkautta ensisilmäyksellä -kokemus. Kurkistus vuosikymmeniä varastona toimineen rakennuksen ovelta riitti pitkäksi aikaa. Kuitenkin ennen pitkää - yhtä aikaa oman elämän ja ammatillisten muutosten kanssa - alkoi tiilinavetta kutkuttaa yrittäjän mielikuvitusta.
- Ulkomaisia lifestyle-lehtiä lukiessani syttyi ajatus: miksei minullakin voisi olla pieni putiikki omassa pihassa? Maalaisromantiikkaa, sisustustuotteita, kenties muotiakin.
Ja niin alkoivat valot pikkuhiljaa kajastaa navetan ikkunoista - aluksi Pesämaan mielikuvissa, pian purku- ja rakennustyömaalta.
Mikään suoraviivainen juttu ei pitkään tyhjillään olleen navetan muuttaminen siistiksi sisätilaksi ollut, kertoo projektissa päällikkönä toiminut rakennusinsinööri Marko Lind.
- Tällaisissa projekteissa on aina arvoitus se, mitä vuosikymmenten kerrostumien alta löytyy. Positiivista on kuitenkin, että aikanaan hyvin rakennetut rakennukset ovat yleensä kestäneet aikaa.
Kaikeksi onneksi niin oli kestänyt myös Tuorilan navetta. Suurin työ tehtiin lattian kanssa: autokorjaamon ja -maalaamon jäljiltä se oli purettava kokonaan.
- Suurimmat muutokset tällaisissa kohteissa yleensä ovat uudet sähköt, LVI-työt sekä lämmitysmuotoon liittyvät muutokset, Lind kertoo.
Oman pihapiirin vanhoja rakennuksia kannattaa ilman muuta katsoa uusin silmin, vaikka selkeitä suunnitelmia ei vielä olisikaan, rohkaisee Marko Lind.
- Vanhan korjaaminen uudisrakentamisen sijaan on monesti hyvä vaihtoehto ainakin harkittavaksi. Vanhaan rakennukseen kannattaa tehdä pienimuotoisempiakin uudistustöitä, joilla sen elinkaarta voi pidentää. Realismi on valttia.
Vanhan maatilarakennuksen muutos nykyaikaiseksi harraste- tai käyttötilaksi alkaa lupa-asioiden selvittämisellä. Kunnan rakennusvalvonta on paikka, jonne on syytä suunnistaa ensimmäisenä. Sieltä selviävät esimerkiksi lupa-asiat ja mahdolliset rajoitukset.
Uudistaessa on hyvä edetä rakennuksen ehdoilla. Vanha saa näkyä.
- Liian hienoon ei kannata pyrkiä, Marko Lind sanoo.
Myös Pesämaan projektissa vanhaa jätettiin tarkoituksella näkyviin ja jopa nostettiin esiin. Karjakeittiö, pannuhuone ja sauna muokkautuivat projektin edetessä luontevasti muotiliikkeen monikäyttöisiksi tiloiksi.
Hankkeen edetessä Pikku-Riikaksi ristitty putiikki löysi oman tyylinsä kutkuttavista kontrasteista: ripaus kultamaalia sinne ja kimallusta tänne, kehyksenä selkeä ja korkea tila. Alkuperäisten sisäseinien karheus elävöityi entisestään kullanhohtoisella stucco-pinnoitteella. Vaikka tyyli on yltäkylläinen ja runsas, se on myös ehdottomasti linjassa.
- Ranskalaisessa tyylissä inspiroi klassisuus, joka kestää myös hienoisen yliampuvuuden. Tyyli löytyy monipuolisuudesta ja kerroksellisuudesta, ei niinkään pienten yksityiskohtien viilaamisesta.
Pikku-Riikan sisustus elää koko ajan, ja uusia ideoita odottaa vielä tyhjillään oleva heinävintti.
Ahkerasti matkusteleva Riikka Pesämaa poimii ideoita kaikkialta, mutta myöntää pilke silmäkulmassaan, että lopulliset päätökset tyylistään tekee kuitenkin pikku ranskatar itse.
- Viiden vuoden päästä Pikku-Riikka voi olla ihan millainen vain! Naisista kun ei koskaan tiedä!
Artikkelin lähde Kaleva