Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen
Poro on lääni Norsunluurannikolla. Poro on kahvin jäänne. Poroporo on kyynelten putoamista Japanissa. Poro on Georg Friedrich Händelin ooppera.
- Aika moni väittämistä on totta, Milla Virtanen, Leevi Lehtinen, Anssi Laiho ja Jari Haavikko kertovat.
- Poro on enemmän niin kuin alter ego. Metafora, Leevi ja Anssi tarkentavat.
- Mutta kyllä poro on myös lavalla monessa eri muodossa.
Poroporo ei tahdo tulla määritellyksi etukäteen. Sillä tavoin teos säilyy avoimena assosiaatioille ja puhtaana tulkinnoille.
- Poroporo käsittelee ihmisyyttä, koreografi ja tanssija Milla Virtanen sanoo.
- Alunperin oli idea tehdä teos supersankareista. Teema lähti muokkautumaan sitä kohti, että jokainen ihminen on oman elämänsä supersankari ja antisankari.
Kuinka poro, pohjoiseurooppalainen hyötyeläin, tuli mukaan?
- Poro liittyy sankaruuteen, poro on pohjoisen sankari. Mukana on myös itseironiaa. Että tämmöisenä porona minä vetelen menemään, Virtanen selittää nauraen.
Poroporossa yhdistyy nykytanssi, fyysinen teatteri, elektroninen musiikki ja mediataide. Teos on neljän taiteilijan yhteinen luomus. Siinä on paljon kehollisuutta ja liveä.
Näyttämöllä nähdään tanssija Milla Virtasen lisäksi soittaja, säveltäjä Anssi Laiho.
Animaatio- ja mediataiteilija Leevi Lehtinen muokkaa ja ajoittaa videon elävässä näyttämötilanteessa kaksikon toimintaan.
- Milla on ollut isossa osassa luomassa esityksen konseptia, maailmaa ja sen rajoja. Muut operoivat sen sisällä, Lehtinen kertoo.
Teosta on harjoiteltu Dansarena Nordin residenssissä Hammerfestissä Pohjois-Norjassa ja Roudan residenssissä Kajaanissa sekä Oulussa.
Videomateriaaleja kuvattiin Taiteen edistämiskeskuksen residenssissä Edinburghissa Skotlannissa.
- Sovimme etukäteen, että Dansarena Nordin residenssi on leikkikenttä. Konsepti oli valmiina. Päätimme kokeilla kutakin ideaa mahdollisimman pitkälle, lähteekö se kantamaan. Suurin osa kohtauksista on sieltä lähtöisin.
Valosuunnittelusta vastaava Jari Haavikko liittyi ryhmään myöhemmin.
- Leikkikentällä oli siinä vaiheessa jo aika paljon härveleitä pystyssä, hän sanoo.
- Millan, Leevin ja Anssin tiimiin on helppo uida siinä mielessä, että tontit ovat aika selkeät, mutta eivät sillä tavalla rajatut kuin ammattipuolella. Tässä hierarkia ei perustu ammattiasemiin. Leikkikentällä on kuitenkin tilaa.
Kohtausten fokus vaihtelee: joku on enemmän tanssia, toinen täysin musiikkiesitys tai pelkkää videota.
- Tämä on aika moniruokainen esitys. Se sopii varmasti hyvin monille ihmisille, Anssi Laiho uskoo.
- Kyllähän paljon käytetään videota ja sekoitetaan taiteen lajeja, mutta minä ainakin haluan nähdä, ettei ihan tällä lailla tee kukaan muu missään. Me tehdään täysin omalla tyylillä, Leevi Lehtinen kuvaa.
- En tiedä tarvitseeko Poroporoa lokeroida. Sitä voi kutsua vaikka miksi.
Artikkelin lähde Kaleva