Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat
Lapsuuteni oli helppo: vanhemmat eivät pakottaneet minua mihinkään muottiin. Vaikka he kasvattivatkin minut poikana, olen saanut leikkiä niin barbeilla kuin prätkähiirilläkin. Tuolloin ehkä ajateltiin, että pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä, mutta nykyään sillä ei ole enää niin väliä. Olen saanut olla oma itseni aina.
Minusta on
kiva olla nätti, ja ihailen Grace Kellyä. Kauneusihanteeni on klassinen: punaiset huulet ja kissamaiset rajaukset.
Ulkonäköni herättää joko hämmennystä tai ihastusta. Vastaanotto on ollut pelkästään positiivista. Negatiivisia kommentteja en ole kuullut keneltäkään. Onhan siinä oma hauskuutensa, kun joku pohtii, että ’onpa siinä kaunis nainen, jolla vain sattuu olemaan iso aataminomena’.
Olen androgyyni. Androgyyni ulkonäköni tai se, ettei pukeutumisessani ei ole mitään selkeää rajaa, ei tarkoita, että se olisi rooli. Minun ei koskaan tarvitse vetää mitään roolia. Tunnen oloni kauniiksi mekossa ja meikeissä mutta myös bändipaidassa. Puhetyylini ei muutu, mutta kehonkieleni mukautuu kulloisenkin tyylin mukaan.
On hauska jättää joskus sukupuoleni arvailujen varaan, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Tai ainakaan ei pitäisi olla.
Olen äijä, mutta pirun kaunis sellainen. Minua harmittaa asioiden lokeroiminen vain siksi, että ne olisi helpompi ymmärtää. Jos nyt vain sattuu olemaan kaunis mies pukeutuneena naisen vaatteisiin, niin on välittömästi transsukupuolinen, ristiinpukeutuja tai drag queen. Monesti minulta kysytään, olenko ajatellut vaihtaa sukupuolta tai olenko kenties jo vaihtanut sen. En halua leimautua minkään ihmisryhmän tai sukupuolivähemmistön edustajaksi, koska olen vain se, miksi itseni tunnen.
Se, etten sovi perinteiseen sukupuolirooliin, ei kuitenkaan määrittele minua ihmisenä. Yksi työkaverini sanoin minulle kerran, ettei hän ajattele minua koskaan miehenä tai naisena. Toivoisinkin tulevani määritellyksi persoonani ja ajatusmaailmani kautta, enkä vain ulkonäköni kautta.
Olen
Tšernobyl-ajan lapsi ja itseoppinut taiteilija. Vuosia sitten näin lehtijutun, jossa kerrottiin radioaktiivisesta jäniksestä. Se oli käynyt syömässä radioaktiivista ruohoa aidan toisella puolella. Yhdysvaltain armeija oli lopulta joutunut ajamaan takaa kyseistä jänistä, ja he saivatkin sen kiinni lopulta. Aloin pohtia sitä, miten olisi käynyt, jos he eivät olisi saaneet sitä kiinni. Entäpä, jos siitä olisi tullut mutantti?
Tämän pohjalta kehittelin piirroshahmoni Atomijussin, vihreän jäniksen, joka asuu jossain Nevadan ydintestialueella. Sille ei ole kukaan kertonut, kumpaa sukupuolta sen pitäisi olla: se on vihreä jänis.
Atomijussin hahmogalleria on laaja. Hahmoni eivät ole selkeästi hyviä tai pahoja. Kaikella on jokin motiivi, johon samastua. Aion julkaista töistäni sarjakuva-stripin, ja haaveilen omasta animaatiosarjasta. Ensimmäinen näyttelyni avataan Helsinkiin elokuussa.
Kun herään arkiaamuna, keitän kahvit ja pistän jonkun Children Of Bodomin paukuttamaan. Se piristää. Kuuntelen paljon metallia: dödistä (death metal), thrashia, bläkkistä (black metal). Atomijussissakin näkyy metallikulttuurin vaikutus.
Hauskapitoni on metallimusiikkipainotteista. Ainakin Oulun Jalometalliin on pakko mennä joka vuosi. Jalometallissa tapasin poikaystävänikin vuonna 2012. Oulussa on vahva metallikulttuuri: täällä on paljon bändejä ja osaavia tekijöitä.
Käyn usein bändien keikoilla. Tulevalta kesältä odotan eniten Hell-bändin esiintymistä Jalometallissa.
Luen paljon historiaa, etenkin toinen maailmansota ja sitä edeltävä aika kiinnostavat. Kaikki oli silloin jotenkin kauniimpaa. Se näkyi myös pukeutumisessa. Tosin sukupuoliroolit olivat silloin selkeämpiä. Jos peilaisin itseäni tuohon aikakauteen, sen ajan miehet näyttävät komeilta puvuissaan, mutta minä näyttäisin kauniimmalta mekossa.
Historia tarjoaa kiehtovimmat, kauneimmat ja synkimmät asiat ihmisyydestä ja maailmasta. Nautin, jos voin tuoda jo kadonnutta estetiikkaa esiin Atomijussin kautta."
Fakta
Oulussa 1986.
Oulussa.
kissa ja poikaystävä.
historiasta, etenkin 1930- ja 40-luvuista.
metallimusiikkia, kuten death metallia, thrashia ja black metallia.
taiteilija. Luonut Atomijussin maailman, jossa on 19 erilaista hahmoa. Suunnitteilla oma sarjakuva-strippi ja kortteja.
näyttely Helsingin KonstHair&Galleryssä elokuussa.
löytyy osoitteesta www.atomijussi.com
määrittelee androgyynisyyden miehisten ja naisellisten sukupuoliominaisuuksien sekoittumiseksi samalla henkilöllä. Androgyyni ei välttämättä tunne kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen.
-käsitteen uranuurtaja on yhdysvaltalaispsykologi Sandra Bem (1944-2014) 1970-luvulla sukupuoliroolisuuntautumisen arviointiin kehittämänsä Bem Sex Role Inventory -testissä (BSRI, 1971).
- tai transgender-termillä kuvataan usein ihmistä, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Hän saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä naisellisena ja miehisenä pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä.
viittaa usein sukupuolen kokemiseen tai identiteettiin. Kaikki eivät tosin kutsu itseään näillä termeillä.
andorogyynejä: muusikko David Bowie, näyttelijä Tilda Swinton, huippumalli Andrej Pejic ja suomalaismalli Ville Ruuska eli VJ.
Artikkelin lähde Kaleva