Kun Hurriganes lumosi Osiksella

Anna Kilponen
Pietilän Iipin eli Sirpa Pietilän vinttikamarissa, Haukiputaan kupeessa on ilmassa jo pientä kihelmöintiä, sillä onhan perjantai. Hänelllä on seinällään itse maalaamiaan psykedeliakuviota sekä punainen soul-vinyylilevy.
Eletään vuoden 1973 marraskuuta. Osiksen eli Haukiputaan työosuuskunnan talon ovet avautuvat viimeistään iltakahdeksalta. Esiintymässä on monille vielä tuntematon bändi Hurriganes, joka saapuu ensimmäiselle reissulle pohjoiseen.
Kello käy jo viittä iltapäivällä, kun Sirpa vetää jalkaansa ompelemansa mustat, hieman kiiltävät lantiohousut. Ompelutaidon kanssa oli vähän niin ja näin: sauma on takapuolen kohdalta kierossa, mutta se ei menoa haittaa. Yläosastaan tiukat housut levenevät polven kohdalta reilusti alaspäin. Yläosaksi hän valitsee batiikki-tekniikalla värjätyn laamapaidan - miesten flanellisen ruutupaidan hän jättää tällä kertaa kaappiin.

Levysoittimessa soi Cream. Meikatessaan hänellä on tapana laulaa mukana. Hiukset ovat pitkät mutta päältä lyhyemmäksi leikatut, hieman samaan tapaan kuin Suzi Quatrolla.
Päällensä hän vetää tummanruskean afgaaniturkin, jonka karvapuoli on takin sisäpuolella. "Kilometrin" pituinen huivi kietaistaan rennosti kaulalle, ja jalkaan sujahtavat armeijasaappaat. Kankaiseen olkalaukkuunsa hän pakkaa kotoaan "pöllimänsä" viinat.
Kotoa Parkumäestä on viisi kilometriä Osikselle. Matka sujuu useimmiten kävellen, joskus liftaten. Matkan varrelta Sirpa noukkii kavereita mukaansa. Pakollinen pysähdys on nuorisobaari Kerhola Martinniemessä. Limsaan lorautetaan terästystä baarinpitäjän silmän välttäessä.

Osis on ollut myös Pekka Nietsu Niemelinin mielessä koko viikon, mutta iltaa ei lähdetä viettämään ennen kuin hiukset on pesty. Nietsun hiukset ovat pitkät, kuten useimmilla koulun pojilla. Hän on niistä erityisen tarkka. Vesijohtoja kotona ei ole, joten pesuvedet otetaan joko kaivosta tai sulatetaan lumesta. Vesi on lämmitettävä viiden litran koolissa hellan päällä.
Vinttihuoneessaan hän napsauttaa päälle kaksi seinälamppuaan. Ne hohtavat sinisävyistä tunnelmaa, sillä varjostimena toimii pahvinen mandariinikenno. Levariin hän pistää ensin Uriah Heepin, heti perään Led Zeppeliniä ja Deep Purplea. Perjantai-illan fiilis alkaa olla kohdillaan.
Vielä suihketta kainaloon. Hieman liian pitkän James-vyön hän pujottelee farkkuihinsa. Sen fosforoidusta metallilaatasta Nietsu on erityisen ylpeä.
Kelsiturkki jo niskassa Nietsu pöyhii vielä kerran hiuksiaan ja yrittää asetella piponsa niin, etteivät hiukset latistu. Viiden kilometrin matka Haukiputaan Osikselle alkaa Tunturi-mopolla leveälahkeiset Beaversit lepattaen.

Parin kaverinsa kanssa hän poikkeaa Osiksen lähellä olevaan mummonmökkiin, jossa koulukavereiden bändi on jo treenaamassa. Kavereilla on mukanaan "puuhapussit", joissa on Carilloa ja keskiolutta.
Kuten tavallista, Nietsu ei juo. Hän on aloittanut vasta soittohommat rumpalina ja haluaa olla paikalla heti Osiksen ovien avauduttua. Häntä kiinnostavat, millaiset soittovehkeet esiintyjillä on.
Hurriganesin soittokamat mahtuvat peräkärryyn. Lavalle on levitetty itämainen matto, ja roudareilla on New Yorkin osavaltion vankilan Sing Sing -vankihaalarit. Lavan lähelle ei ole menemistä. Nietsu päättää mennä tutulle aitiopaikalleen, salin takaosassa olevalle portaikolle. Sieltä on hyvä tarkkailla niin esiintyjiä kuin yleisöäkin.
Haukiputaan Heiton
urheilijat myyvät kahviossaan munkkeja, limpparia ja karkkia - ykköskaljaakin, jota joku kiskoo epätoivoisesti kymmenen peräjälkeen.
Illan kuluessa Sirpa kavereineen nakkaa takit lattialle ja alkaa rokata. Omat eväät on piilotettu lähipusikoihin. Kätköstään on pidettävä huoli, aina se ei tosin onnistu.
Hurriganes tekee uhkaavalla esiintymisellään vaikutuksen. Keikka kestää puolitoista tuntia putkeen, vaikka yleensä bändit soittavat neljä 45 minuutin jaksoa. Hurriganesilla on omat säännöt.

Yleisö poistuu. Märät tukat höyryävät ulkona. Jäppisen Liikenteen "rokkibussit" täyttyvät lähiseutujen nuorista. Paikalliset lähtevät isona lössinä jalkaisin koteihinsa.
Seuraavien viikkojen puheenaihe koulussa on Hurriganesin Osiksen-keikka. "Kuka oli se kitaristi, joka oli jumalattoman hyvä soittamaan?" välitunnilla pohditaan. Kun bändi vuoden päästä saapuu uudemman kerran, kaikki tietävät sen ja Albert Järvisen. Roadrunner iskee tajuntaan, ja tupa on ääriään myöten täynnä.
Kirjoitus hyödyntää Sirpa Pietilän ja Pekka Nietsu Niemelinin Osis-muistoja. Niemelin kävi vuosina 1973-75 joka perjantaina Osiksella.

Fakta

-tapahtuma lauantaina 18.4. kello 19, Haukiputaan Heiton talolla. Mukana kolme bändiä. Meno Juice- ja rock-henkistä 70-luvun tyyliin. Paikalle toivotaan erityisesti 70-luvun nuoria, jotka viettivät Osiksella aikaansa. Bilettäjien toivotaan pukeutuvan asiaankuuluvasti.
voivat osallistua kaikki halukkaat ennakkoilmoittautumisen kautta. Kaavake Facebookista @Osis Rocks Again -nimellä. 10 euron vapaaehtoinen pääsymaksu. Lipputulot lahjoitetaan OYSin lasten syöpäosastolle. Ei lasisia juomapulloja mukaan.

nahkatakit, lantiomalliset housut, leveät lahkeet ja vyöt, paksupohjaiset kengät, Retut, mokkasiinit, Hai-saappaat, iso kampa takataskussa, isot kaulukset, sammarit, suuret aurinkolasit.
, pitkät hiukset miehillä ja naisilla, miehillä myös päältä kynitty, niskasta pitkä Bowie-kampaus, naisilla Farrah-kampaus, kakkumaskara, kimaltelevat luomivärit.
ETYK, Kekkonen, ympäristöliikkeet.
: Columbo, Bonanza, Lauantaitanssit, Kuuden miljoonan dollarin mies. Nuorten sävellahja ja Popnonstop. C-kasetille äänitettäviä kappaleita kytättiin mikrofonikasettimankan kanssa.
: Saturday Night Fever, Kummisetä-elokuvat, Tähtien sota, Yksi lensi yli käenpesän, Kellopeliappelsiini.: salmiakkijauhe, kolatikkari, intiaanipurkka, merkkarit.
: NonStop-sarjakuvalehti, Jippo, Suosikki.
: BCR (Bay City Rollers), Abba, Hurriganes, Juice, Alwari Tuohitorwi, Badding, Hector, Tapani Kansa, Kontra Virtanen, Queen, Donovan.
: kirkkaat värit sisustuksessa: kelta-ruskeat tai puna-vihreät
seinät.
Lähteet: Olin teini 70-luvulla Facebook-ryhmä ja aikalaisten muistelut.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva