Artikkelin lähde Kaleva
Anni Hyypiö
Ii
Kun hylje ja kalastaja tunkevat samalle kala-apajalle, jomman kumman saalis kärsii väistämättä.
Iissä tätä ikiaikaista ongelmaa ratkotaan testaamalla tänä keväänä omatekoista hyljekarkotinlaitetta. Hyljettä hätistetään pyydyksiltä karkotinlaitteen veden alla lähettämillä korkeataajusilla äänillä, jotka ärsyttävät vain hyljettä, eivät kaloja.
Toimivaa konstia hylkeiden häätämiseen kalastajien tieltä on pähkäilty Perämeren alueen hyljekarkotinhankkeessa jo kaksi vuotta. Erityishuomio on ollut Iijokisuun siikakannan säilyttämisessä, kertoo hanketyöntekijä Risto Tolonen.
Vuonna 2013 alkaneen hankkeen alkuperäisenä tavoitteena olikin selvittää, olisiko Saaristomerellä jo testatusta norjalaiskarkottimesta Iijokeen siian perässä nousevien hylkeiden häätäjäksi.
Ensimmäiset tulokset eivät olleet rohkaisevia: vaikka Varsinais-Suomesta lainatut karkottimet pitivät sitä lähellä olevat verkot ehjinä, hylkeet pääsivät jokeen ja aiheuttivat tihutöitä ylempänä jokea olevilla pyyntipadoilla. Energiasyöpön karkottimen riesana oli akkujen lyhyt kesto. Laitteen ongelmana oli myös kalleus: karkotin verottaa lompakkoa reilun 5 000 euron verran.
Osaamista karkotinten rakentamiseen ei löydy ainoastaan Norjasta. Iiläinen kalastaja Marko Kantola tarttui haasteeseen ja ideoi vuoden 2013 syksyllä oman versionsa hylkeenkarkottimesta.
Kantolan ensimmäisessä versiossa tavallisesta pieneläinkarkottimesta, styrox-lautasta, peltivaipasta ja muoviämpäristä syntyi yhdistelmä, joka palveli hyljevieraiden karkottajana yllättävän hyvin. Syksyn kokeilun aikana hyljevahingoilta vältyttiin käytännössä kokonaan, eikä karkotin tuntunut vähentävän siikasaalistakaan.
Kantolan ja kalastaja Unto Rekilän yhdessä toteuttamien karkotinlaitteiden kuntoa, tehoa ja toimivuutta selvitetään kuluvana keväänä sekä kuivalla maalla että veden varassa. Ensimmäiset mittaukset tehdään jo tällä viikolla, kun Kantola kerää tietokoneelleen ääniaaltotesteillä dataa laitteen toiminnasta. Pyydyskokeilut karkotinlaitteilla alkavat myöhemmin tänä keväänä.
Risto Tolosen mukaan kohtuuhintaiselle ja toimivalle karkottimille on kova tarve, sillä hyljekanta on alueella kasvanut merkittävästi viime vuosina. Myös hylkeiden käytös alueella on muuttunut röyhkeämmäksi: Kantola kertoo nähneensä jopa kuuttien köllöttelevän tyytyväisenä rannalle vedettyjen veneiden penkeillä.
Olisiko tästä keksinnöstä Nokian jälkeisen Suomen uudeksi start up -ideaksi?
Kalamiehet toppuuttelevat visioita. Ennen maailmanmarkkinoiden valloitusta täytyy Kantolan ratkaista vielä monta teknistä ongelmaa. Aiemmissa testeissä osa omatekoisista karkottimista kieltäytyi toimimasta. Syy saattoi olla pieneläinkarkottimen toiminnassa, itse valmistusvaiheessa, laitteiden käsittelyssä, akun kunnossa - tai vaikka kaikissa näissä.
Omat uniikit ongelmansa keksijälle aiheuttaa hylkeen oveluus.
- Olen kuullut hylkeistä, jotka ovat kuurouttaneet itsensä tahallaan. Sitten eivät tepsi enää karkottimetkaan, Tolonen sanoo päätään pyöritellen.
Halleja eli harmaahylkeitä tavattiin viime kevään Itämeren hallilaskennoissa 32 000 yksilöä. Koska laskennassa nähtyjen eläinten määrä on noin 60-70 prosenttia kokonaismäärästä, Itämerellä uiskentelee tosiasiassa jopa yli 40 000 hallia. Hallikanta onkin viime vuosikymmeninä vahvistunut niin paljon ettei niiden metsästykseen tarvita erillistä pyyntilupaa.
Perämeren-Merenkurkun alueella kevään laskennoissa on tavattu noin 2 000 hallia. Hallien määrä alueella kasvaa syksyisin, jolloin hallit hakeutuvat ruoan perässä rantavesiin.
Itämerennorppia on tuoreimpien arvioiden mukaan 10 000 yksilöä. Norpista valtaosa elää Perämerellä.
WWF:n itämerennorppaa koskevan raportin mukaan vielä 1900-luvun alussa määrä oli yli kymmenkertainen: Itämeressä asui silloin jopa parisataa tuhatta norppaa. Niiden kannat romahtivat metsästyksen ja lisääntymishäiriöiden vuoksi. Nyt norppaa saa metsästää Perämerellä hyvin rajoitetusti ja poikkeusluvalla.
Saimaan vesistössä elää norpan alalaji saimaannorppa (Pusa hispida saimensis). Saimaannorpastakin maksettiin tapporahaa vielä vuoteen 1948 saakka. Nyt uhanalaisen norpan metsästäminen on ankarasti kiellettyä.
Metsähallituksen tuoreimman arvion mukaan saimaannorpan kannan koko on nyt noin 310 yksilöä. Viimeisimmässä pesälaskennassa löytyi 48 poikasta, joista kuusi oli kuolleita.
Fakta
Hyljekarkoittimen toiminta perustuu veden alla lähetettävään korkeataajuiseen ääneen, joka voi saavuttaa jopa 200 desibelin voimakkuuden.
Äänen tarkoituksena on pelästyttää hylkeet ja saada ne välttämään aluetta.
Karkottimen lähettämä ääni karkottaa hylkeet mutta jättää kalat rauhaan, koska kalojen kuulon taajuus ei ole sama kuin hylkeillä.
Karkottimia on käytetty jo kauan merien kalankasvattamoilla.
Artikkelin lähde Kaleva