Artikkelin lähde Kaleva
Suomalais-norjalainen perhe kokee järkytyksen. Kaksivuotiaan Isla Aliisan käytös muuttuu dramaattisesti ja kehitys taantuu oudosti. Tarkemmat tutkimukset paljastavat syyn. Tytöllä on autismi.
Tästä alkaa oululaisen kirjailijan Anja Lampelan neljäs romaani. Kirja on tärkeä puheenvuoro ennakkoluulottomuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Kertojaäänenä toimii Iisa-äiti. Hänen maailmansa keskipisteeksi, "pienen saaren tavoittamiseksi" tulee hänen tyttärensä.
Tytön poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus ja kommunikaatio hajottavat perhettä, Iisa-äitiä väsyttävät tytön auttamisen lisäksi Eyvind-isän mykkyys ja pakeneminen töihin. Lisäksi nykyinen kaupunki Oslo tuntuu henkisesti raskaalta.
Äidin mielessä kypsyy päätös muuttaa takaisin Ouluun. Hänen päättäväisyytensä tuottaa toivottua tulosta.
Tuolloin alkaa uusi ajanjakso perhe-elämässä, he ovat nyt kahden maan kansalaisia. Samassa kerrostalossa asuu myös Arttu. Nyt tarinaa liittyy myös toisen perheen tragedia: Arttu istuu pyörätuolissa.
Äidin kautta tarina etenee. Tietämättömyys autismista eristää äidin omasta suvustaan. Ystävystyminen "Tyynyartun" kanssa helpottaa äidin taakkaa ja antaa tukea.
Romaani on tiivistä luettavaa.
Se on kirjoitettu äidin näkökulmasta, sydän täynnä rakkautta olevan, tyttärensä parasta haluavan äidin silmin. Äidissä on vimmaa ja voimaa, siitä tulee tarinan punainen lanka.
Tarina on intensiivinen, yksinäisen äidin ja pyörätuolimiehen ystävyys ja läheisyys ovat yllättävää ja kiinnostavaa. Isla-tytön maailmaan sisäänpääseminen on onnistunut hyvin. Siinä näkyy kirjailijan taustatutkimus.
Juonenkuljetuksen herkkyyden pilaavat kuitenkin loppuun ympätty rikos- ja poliisiosuus. Jotain jää siten puuttumaan.
Monta erilaista perhetragediaa on vaikeaa yhdistää.
Anja Lampela kirjoittaa kauniisti ja tiiviisti.
Hänen tavoitteensa täyttyy: autismitietoisuus ja ymmärrys kasvavat.
Artikkelin lähde Kaleva