Artikkelin lähde Kaleva
Juha Vuorman mainio fantasiahahmo Kaapuveikko - tuo metsätonttu, pandakarhu ja tonttupeikko - on aiemmin tullut tutuksi lähinnä sanomalehtistrippikokoelmista.
Niistä on käynyt selkeästi ilmi, ettei anarkistisuuteen taipuva kaveri viihdy nyky-yhteiskunnassa, jota kritisoi. Silti se koettaa keikkua joukossa joten kuten: satunnaisesti tapahtuva örseltäminen ja örinä helpottavat.
Vuorma vie hahmoa uudessa Kaapuveikko-kirjassaan toiseen suuntaan.
Lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu kuvakirjan tai isopiirroksisen (käytännössä isomaalauksisen) sarjakuvan yhdistelmä Minä olen Kaapuveikko säilyttää metsätonttupeikon individualismin, mutta lyhyissä tarinoissa korostuu enemmän sen leppoisa ekohenkinen puoli.
Tämä ekohenkisyys toki nousi hetkittäin myös sarjakuvastripeissä esiin.
Hahmon fantasianomaisuus välittyy tässäkin muodossa, vaikka etupäässä kerrotaan arjen pienistä tapahtumista.
Kaapuveikko asuu edelleen kaivossa kämppäkavereinaan kissa ja pääkallo.
Kaapuveikko on oman tiensä kulkija, joka tulee hyvin
toimeen lintu- ja eläin-
naapuriensa kanssa.
Nuo osin kauhukuvastoon viittaavat elementit selitetään kuitenkin selkeän luontevasti, pelottelematta.
Kirjassa painottuu luonnonläheisyys: Kaapuveikko on oman tiensä kulkija, joka tulee hyvin toimeen lintu- ja eläinnaapuriensa kanssa.
Se on hyväntahtoinen olento ja iloinen veikko. Jopa Kuu-ukko on Kaapuveikon kaveri.
Minä olen Kaapuveikko -kirjan tarinoissa päähenkilö ei joudu skismaan yhteiskunnan kanssa, koska ei ole juuri sen kanssa tekemisissä: se otetaan huomioon satuja lähenevissä tarinoissa lähinnä pieninä detaljeina.
Vuorman paikoin tummahkot, mutta silti lempeänsävyiset maalauksetkin ovat hengeltään melkoisen idyllisiä.
Kaikkiaan Minä olen Kaapuveikko sopii vielä enemmän lapsille kuin lapsenmielisille.
Jälkimmäisille istunee parhaiten kirjan tarina Linja-autopysäkki, jossa vilahtaa hivenen peiteltynä sarjakuvastripeistä tuttu viisto huumori: tarinan ytimen voi tulkita yksilöllisen Kaapuveikon kannanottona.
Tietysti myös tekijänsä.
Yhden lajin kannanotoksi voi halutessaan tavallaan nähdä koko kirjan. Samalla se on onnistunut tyylilajin vaihdos Juha Vuormalta.
Suunnan muutos näyttää, kuinka Kaapuveikon hahmo käy moneen tarpeeseen.
Artikkelin lähde Kaleva