Tanssiva intohimo-draama

Eeva Kauppinen
Tanssipari Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat roolihenkilöinä Aalo, sudelle lupautunut, ja metsien hukka Aino Kallaksen Sudenmorsiameen tehdyssä teoksessa Jotos.
Ensin Jotos sisältyi Tiina Puumalaisen ohjaamaan Sudenmorsian-näytelmään Tampereen Työväen Teatterissa.
Sitten se irrotettiin omaksi kokonaisuudekseen, jota on esitetty Kuopio Tanssii ja soi -festivaalilla kesällä 2013 ja Aleksanterin teatterissa Helsingissä syksyllä 2013.
Ensi tiistaina ja keskiviikkona Haapalaisen ja Suutari-Jääskön teoskaksikko Jotos ja LQ Revisited nähdään Oulun kaupunginteatterissa.
- Aalo elää kaksoiselämää kylän pidettynä nuorena vaimona, jonka elämän toinen puoli on öinen metsässä käytävä taistelu. Hukka houkuttelee Aalon mukaansa öisiin seikkailuihin, Haapalainen kuvailee.
Suden ulvonta iltaisin soi Aalon korvaan niin kuin suloisin soitto: "Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?"
- Sanotaan, että kyseessä olisi Aino Kallaksen omaelämäkerrallinen teos, vaikkei hän sitä itse varsinaisesti paljastanutkaan.
Aino Kallas yritti ratkaista kutsumustaiteilijan ja perheenäidin rooliensa ristiriitaa. Hänellä oli omat demoninsa.
"Enkä jaksa elää kahden miehen välillä. Voin vain joko särkyä tai olla eheä, mitään muuta en", Kallas kirjoitti päiväkirjassaan 1919.
Balladityylinen romaani Sudenmorsian ilmestyi 1928.
- Kallashan oli Eino Leinon rakastajatar samaan aikaan kun hän oli diplomaattimiehen kansainvälinen vaimo. Siinä on tämmöinen kaksijakoisuus. Ja miten yhteisö suhtautuu: hyväksyykö vai ei, Jukka Haapalainen analysoi.
- Mukana olevat kuusi tanssijaa - Ansku Bergström, Katri Mäkinen, Mikko Ahti, Ranses Shango Charon, Juri Troshenko ja Guillermo Jermu Zayas - edustavat tätä taustayhteisöä.
Musta Rouva, Aino Kallas, oli palavasti rakastunut Leinoon. Romaanissa intohimoinen rakkaus tuo onnen, mutta johtaa kuolemaan.
Kuinka itse koette Aalon ja suden asetelman?
- Useilla ihmisillä on nykyäänkin monta roolia. Sitähän tämä 20-luvulla kirjoitettu teos käsittelee hyvinkin ajankohtaisesti. Monet katsojat ovat sitä mieltä, että Jotos kertoo ihan heistä itsestään.


Tanssipari ja aviopari Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tanssineet yhdessä 25 vuotta. Oululaislähtöinen latinalaispari on nelinkertainen ammattilaisten British Open -voittaja ja kaksinkertainen Euroopan mestari.
Jukka Haapalainen Lapualta kohtasi Sirpa Suutari-Jääskön ensimmäisen kerran 11-vuotiaana Kemijärven tanssikilpailuissa. Hän ihastui elämänsä naiseen ensi silmäyksellä.
- Yhteinen tanssiuramme on ollut uudelleen ja uudelleen latinalaiseen musiikkiin ja tanssiin tutustumista, uusien syvyyksien etsimistä - ja onneksi myös löytämistä, Sirpa Suutari-Jääskö sanoo.
Teosparin Double toinen osa LQ Revisited on jatkoa heidän vuonna 2006 valmistuneelle Latin Quarter -teokselleen.
- Olemme jollakin tavalla muodikkaita, koska meillä on mukana vintage-askelia. Kaivettiin niitä muistilokeroista ja omista latinalaistansseista, Suutari-Jääskö kertoi Kuopiossa.
- Ihan kuin olisi lukenut kehopäiväkirjaa.

Eeva Kauppinen
-telkkariohjelmasta tuttu Jukka Haapalainen tuomaroi myös oikeita latinalaistanssien arvokisoja. Mihin suuntaan lattarikilpatanssi on kulkenut?
- Tämä asia täytyy divisioida kahteen eri leiriin. Kaksi liittoumaa, World DanceSport Federation ja World Dance Council, hakevat vähän erityyppistä tanssia, Haapalainen toteaa.
- World Dance Sport Federation korostaa urheilupainotteisempaa, isolla teholla tehtyä supersuoritusta. Heillä on ollut omia liikkeitään siihen suuntaan, että he muuttaisivat tanssin teknisiä vaatimuksia yksinkertaisemmaksi, että urheilullista voimaa ja nopeutta voitaisiin korostaa.

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen kuuluvat itse World Dance Counciliin.
- Silloin jo vuosikausia sitten nuorina urheilijoina haimme omaan tekemiseen syvempiäkin tasoja, taiteellisia arvoja, vaikkei nyt mitään suurta taidekerronnallisuutta pyrittykään saamaan, Haapalainen sanoo.
- Pyrimme puolentoista minuutin sisällä näyttämään mahdollisimman paljon erilaisia puolia tekijyydestä. Siihen sisältyivät pehmeys, lyyrisyys, pidätteleväisyys. Tämmöisiä laatusanoja, missä haetaan muutakin kuin vain nopeasti, terävästi, kauas, pitkälle, matalalle, kovaa. Nekin ovat hyviä elementtejä. Mutta että tanssia jaksaisi katsoa mielenkiinnolla, siinä täytyy tietysti olla nuo toisetkin puolet.

Artikkelin lähde Kaleva