Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski, teksti
Jukka-Pekka Moilanen, kuvat
Tuirassa Kisakentän päiväkodin jumppasalissa kuhisee kuin paikalla olisi enemmänkin kuin kuusi naista.
Naurua, puheensorinaa, musiikkia, kimallusta, vaatteidenvaihtoa ja hieman hikeäkin. Paljaat jalat läpsyvät jumppasalin lattialla.
Menossa on Nada Nabhanin itämaisen tanssin kurssilaisten harjoitukset. Kultakalat-ryhmän Tiina Ahlroos, Piia Matilainen ja Airi Tolonen ovat saaneet vahvistuksekseen Ruusuntuoksu-ryhmän Tiina Kelan ja Marjo Sahlmanin.
Kuhina johtuu siitä, että kevään tanssinäytökseen on aikaa enää runsas viikko, josta pääsiäispyhät nappaavat osansa.
Nabhani opettaa Oulu-opiston, Oulun kansalaisopiston sekä Korkeakoululiikunnan tanssiryhmiä. Lisäksi näytöksessä vierailevat flamenco- ja rumbita-ryhmät tuomassa lisämaustetta esityksiin.
Yhteensä Madetojan salin lavalle nousee siis 120 tanssijaa. Näytös on Nabhanin 21. ja tähänastisista suurin.
Erilaisia tansseja esityksessä on 21, ja mukana on perinteisen itämaisen tanssityylin lisäksi muun muassa tangolla, zumballa, charlestonilla ja bollywoodilla höystettyjä tansseja.
- Yhdessä kappaleessa lavan täyttää 22 tyttöä. Heidän esityksessään yhdistyy marssiminen ja itämainen tanssi, kertoo Nabhani, ja huutaa tyttöjään keskeyttämään menossa olevan tanssin.
- Näytetään se marssikappale. Onko kenelläkään marssiasua mukana?
Tiina Kela ja Marjo Sahlman ovat tanssijoita nuorimmasta päästä. Molemmat ovat aloittaneet alkeiskurssilla kuutisen vuotta sitten ja siirtyneet sitten tanssiryhmään.
Sahlman kertoo aloittaneensa tanssiharrastuksen äitinsä houkuttelemana. Sittemmin äiti on lopettanut tanssimisen, mutta tytär jäi koukkuun.
- Aion kyllä jatkaa samassa porukassa niin kauan kuin olen Oulussa. Tämä on hauskaa ja energistä, ja tässä kehittyy koko ajan.
Kela kertoo tanssin kiinnostaneen häntä aina, ja kun itämainen tanssi oli Oulu-opiston tarjonnassa, hän päätti kokeilla.
- Nada tempaisi minut opetustyylillään heti mukaan.
Kela kehuu ryhmän yhteishenkeä hyväksi. Tanssimiseen ei kyllästy, kun harjoitteluun tulee uusia kappaleita, ja tanssijat voivat osallistua niiden valintaan ja koreografioiden tekoon.
Käsitöitäkin saa harrastaa, kun valmistetaan esiintymisasuja.
- Näytöksiin valmistautuminen on aina jännää aikaa. Me teemme tyttöjen kesken omiakin harjoituksia ennen esitystä.
Paitsi hauskaa, on itämainen tanssi myös hyvää liikuntaa. Kela kertoo tekevänsä toimistotyötä, joten selkä pysyy tanssimalla kunnossa.
Sahlman kehuu tanssin tuovan notkeutta erityisesti keskivartaloon.
Tanssin tuoma liikkuvuus on ollut hyödyksi myös naisten muissa harrastuksissa. Sahlman harrastaa judoa ja Kela karatea.
Itämainen tanssi sopii Sahlmanin ja Kelan mielestä aivan kaikille naisille, iästä, kunnosta tai koosta riippumatta. Itseasiassa muodokkuus on tässä harrastuksessa etu, kertoo vitsanohut Sahlman.
- Joskus harmittaa, kun olen ohuen puoleinen. Jos olisi enemmän massaa, liikkeet korostuisivat paremmin.
Apua, huudahtaa Nada Nabhani kysymykseen, miltä tuntuu ensimmäistä kertaa esiintyä Madetojan salin suurella lavalla. Jo monen erikseen harjoittelevan ryhmän koordinoiminen yhteiseksi esitykseksi on iso työ.
Kultakalat-ryhmän Piia Matilainen myöntää, että esiintymispaikka on aika iso verrattuna siihen, mihin on totuttu. Toisaalta, kerrankin on kunnolla tilaa.
Matilainen odottaa esityksen olevan hänelle melkoista haipakkaa. Hän tanssii esityksessä kahdeksassa eri ryhmässä.
- Se tarkoittaa, että asunvaihtoja on saman verran.
Artikkelin lähde Kaleva