Artikkelin lähde Kaleva
Minna Timo Tuomalan- Paljon on tapahtunut neljässä vuodessa. Virheitäkin on tullut tehtyä, sanoo Minna Tuomala.
Sisään talon valmiisiin osiin perhe pääsi muuttamaan viime vuoden elokuussa. Asuintiloista on valmiina olo- ja ruokailuhuoneena palveleva keittiö ja yksi kamari, sekä pesuhuonetilat ja tällä hetkellä lasten harrastehuoneen virkaa tekevä verstas, jossa on myös tekninen tila.
Siinä missä talonväki näkee vielä paljon keskeneräistä, vieras näkee huolella suunniteltua ja toteutettua. Ekologisuudesta, kestävyydestä ja kierrätysperiaatteesta on pidetty kiinni koko projektin ajan. Käyttöön on otettu sitä, mikä toimii, sopii ja täyttää paikkansa. Tarpeellisenkaan tavaran haaliminen saati esillä pitäminen ei kuulu Tuomalan perheen asumisfilosofiaan.
-Vaikka tilaa on, ja ehkä nimenomaan siksi että sitä on, on tärkeää, ettei sitä täytetä tavaralla. Mieluummin laadukasta, kestävää ja monikäyttöistä, Minna Tuomala linjaa.
Rakennuksen entinen elämä kouluna näkyy pienissä yksityiskohdissa: seinille on päätynyt pahvisia opetustauluja, ja onpa muuan seinä tapetoitu vanhan lintukirjan sivuilla.
- Materiaalit ja esimerkiksi maalit ovat luonnonmukaisia ja myrkyttömiä. Seinissä on pinkopahvia ja paperitapettia siellä, missä niitä ei ole jätetty paljaalle hirrelle.
Nimenomaan pinkopahvi paljastaa hirsitalon sielunelämää: vanhakin runko elää uusilla sijoillaan siten, että pahvi on paikoin pullahtanut kupruille rungon painuessa vielä joitain senttejä.
- Yksi lisähomma hoidettavien listaan siis tuo pinkopahvin oikaisemien, Tuomala tuumaa.
Perinnerakentajan tekemättömien töiden lista ei ole ihan lyhyt, eikä kovin suoraviivainen. Yhden tekemistään odottavan yksityiskohdan valmistuminen edellyttää kahdeksan muun seikan hoitamista ensin.
- Kyllä me jo alkajaisiksi olimme sen kaksi vuotta jäljessä suunnitelluista aikatauluista. Mutta ei tällaista projektia voi tehdä aikatauluihin tuijottaen. Jos talo on jotain opettanut, niin ainakin sen, että ihan pikkuasioista ei jaksa enää hermostua, Minna Tuomala naurahtaa.
- Muistettavia ja tiedettäviä asioita on niin paljon, että osa unohtuu väistämättä, vaikka ne kuinka tärkeiltä tekeillä ollessaan tuntuivat. Sen huomaa, kun joku tulee kysymään neuvoa ja kokemuksia jostain yksityiskohdasta. Ei vain välttämättä enää muista.
Taloprojekti ja sen myötä rakennusajan elämänvaihe on Tuomaloilla pyritty kuitenkin dokumentoimaan mahdollisimman tarkkaan niin valokuvin kuin kirjallisesti.
Siinä missä uuden talon rakentaja voi turvautua monta kertaa samanlaisen projektin läpivieneeseen ammattilaiseen, perinnerakentaja ja hirsitalon siirtäjä ei löydä mistään koko paletin hallitsevaa projektipäällikköä. Paljon on opiskeltava ja selvitettävä itse, jotta osaa suhtautua myös monenkirjaviin neuvoihin, joita rakentajalle on tarjolla.
- Rakentaminen on paljon muutakin kuin teknistä toteutusta. Se on myös fysiikkaa, kemiaa ja vähän mikrobiologiaakin, joita kaikkia täytyy jossain määrin ymmärtää, Minna Tuomala pohtii.
Kestävän lopputuloksen takaamiseksi apua on haettu myös ammattimiehiltä.
- Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen PORAn ammattilaiset, esimerkiksi arkkitehti Raimo Tikka, ovat olleet suureksi avuksi. Mukana on kriittisissä vaiheissa ja tuumausta vaativissa tehtävissä neuvomassa ollut myös restaurointimestari, hirsikirvesmies Juha Väyrynen, talon isäntä Timo Tuomala kertoo.
Puuseppä Toni Saarisen kädenjälkeä voi puolestaan ihailla erityisesti talon keittiössä: astiakaapit sekä saareke ovat emännän ideoista ja toiveista mittatilauksena tehtyjä.
- Tämä Hagmanin tiskipöydän kansi on myös kierrätystavaraa. Saarekkeen paikkaa suunniteltiin ja hahmoteltiin kanniskelemalla tiskipöydän kantta lankkusiltoja pitkin sinne tänne keskeneräisessä tilassa, kun keittiöstä ei ollut vielä tietoakaan. Mutta niinpä vain sopiva paikka ja malli alkoi hahmottua, Minna Tuomala muistelee.
Saarekkeen ohella keittiötä hallitsee suuri valkoiseksi rapattu leivinuuni helloineen.
Rakennuksen entisessä elämässä sillä kohtaa runkoa, eli koulun eteisessä, oli kaksi pönttöuunia. Nyt Timo Kososen muuraama veistoksellinen muuri hallitsee tilaa kohoten katonrajaan yli kolme metriä korkeassa tilassa.
Seinän takana salin puolella muuri avautuu takaksi, joka on rakennettu ja suunniteltu niin, että se varaa lämpöä myös pienemmillä tulilla.
Suuren hirsitalon tavaramerkki ovat ehdottomasti ikkunat - ja valo sen myötä. Tämä käy selväksi viimeistään, kun siirrytään talon toistaiseksi vielä keskeneräiselle puolelle. Etelälounaaseen antavat valtavankokoiset ikkunat kylvettävät suurta salia kevätauringossa ja hirsiseinän tuore piilupinta toistaa auringon kultaa. Tila ja tunnelma mykistävät.
Alkuperäisen hirsikehikon ikkuna-aukot ovat jo sinällään ylellisen suuret, mutta valoa on tuotu myös talon keskiosiin jättämällä väliseiniin ikkuna- ja valoaukkoja. Näin paikkansa ovat löytäneet myös kierrätystavarana hankitut lasitiilet sekä ikkunalliset väliovet.
- Kierrätyksen hengessä kaikki laadukas ja kunnostettava on käyttökelpoista. Tietoisesti ei ole pyritty mihinkään tyylilliseen tai historialliseen autenttisuuteen tai yhtenäisyyteen. Toki askarruttavissa kohdissa on konsultoitu ammattilaisia.
Vielä riittää töitä julkisivunkin puolella. Tulevan kesän suurin projekti onkin talon ulkovuorauksen viimeistely - seinien pystyrimalaudoitus ja kuistien sekä terassin rakentaminen.
- Pitkän projektin parhaita puolia on se, että hommat vaihtelevat ihan luonnostaan vuodenaikojen mukaan. Syksyllä voi olla taas kiva palata sisätöihin, Minna Tuomala puntaroi.
Vaikka suuren harmaan talon piha alkukevään autiudessa onkin vielä kaikkea muuta kuin valmis, on myös perheen kolmella tyttärellä jo tarkat suunnitelmat pihan ja kesän varalle.
Verstashuoneen ikkunalaudalla pikku purkeissa vihertää jo omin käsin kylvetty kasvimaan alku, ja nurkassa odottelee asukkaitaan tuliterä kanihäkki.
- Tontin ja sijainnin hyviin puoliin kuuluu se, että se antaa mahdollisuudet toteuttaa suuren osan esimerkiksi puutarharakentamisideoista. Naapurustossa on hevosia ja ratsastuskoulukin siintää pellon takana, joten harrastuksiinkaan ei ole pitkä matka. Mukavia naapureita on ympärillä ja koko perukka on ottanut meidät hyvin vastaan, joten olo on kotoisa tässä lakeudella, äiti-Minna tuumaa.
Oman kodin ja pihapiirin parhaita puolia ei reippailta hevostytöiltäkään tarvitse kauaa tingata.
- Oma talli tietenkin. Se tulee tuohon multakasan paikalle, näyttää Maija Tuomala, 9.
Fakta
Talon hirret ovat vuonna 1924 valmistuneen Uvan kansakoulun seinähirret Ristijärveltä.
Hirret ovat olleet aikanaan uudenaikaisia ns. sahahirsiä eli ne eivät ole kirveellä veistettyjä.
Uuden talon antura ja kivijalka ovat maaperän ja massan vaatimuksesta betonia. Talon alla on reilun korkuinen ryömintätila, eli perustus on rossipohjalla.
300 m2
Uudisrakennuksessa on vajaa 300 asuinneliötä: neljä makuuhuonetta, sali, keittiö, kodinhoitohuone, pesutilat, puolilämmin verstas/tekninen tila, muutama eteinen sekä ruokakomero.
Lämmityksenä on maalämpö.
Talo sijaitsee Limingan Ylipäässä. Hirsitalo maalaismaisemassa oli perheen pitkäaikainen haave. Kun vanhaa ja kunnostettavaa ei löytynyt, päädyttiin rakentamaan uusi talo siirretyistä hirsistä.
Tuomalat löysivät talon kehikon vuonna 2006 ja tontin 2008. Kivijalka valmistui 2009 ja seinät alkoivat nousta kesällä 2011.
Pääsuunnittelija on arkkitehti Ilpo Väisänen.
Talo ja tila saivat nimekseen Ykskataja peltotontin ainoan puun mukaan.
Artikkelin lähde Kaleva