Artikkelin lähde Kaleva
Kuusamo-opiston vanha pihapiiri huokuu maalaisromantiikkaa. Joka syksy opistoon saapuu valokuvaajia, joista suurin osa asettuu asuntolaan talveksi.
Vuosikurssin 2014-2015 ikähaitari venyy 17 vuodesta 60:een. Opiskelijoiden taustojen rikkaus käy ilmi jo ensimmäisten viikkojen aikana. Osa haaveilee maailmanympärimatkasta, jotkut ovat sen jo tehneet. Ammattien kirjo on mittava. Meitä olisi moneen junaan, jos vain juna tulisi Kuusamoon.
Motivaatiot yhdeksän kuukauden opinnoille vaihtelevat yhtä paljon kuin ikähaitari sallii.
- Halusin oppia lisää valokuvauksen tekniikasta, toteaa vuorotteluvapaalla oleva Tiina Laitinen. Monet tulevat ympäri Suomea: Helsinki, Imatra, Tampere, Oulu, Taivalkoski, Ii ja Rovaniemi. Välillä kahvipöytä notkuu naurusta, sillä kaikki eivät puhu ihan samaa kieltä.
Mutta mikä luo kurssille sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä paitsi asuminen yhdessä ja intohimo kuvaukseen?
Valokuvaajat ovat valon hallitsijoita ja valon määrä ohjaa myös kurssilaisten elämää. Siinä missä kuvataidelinjalaiset saavat nauttia runsaasta valosta ateljeen tiloissa, paketoidaan valokuvaajat kellariin. Sinne ei yllä edes kaamoksen kapea valo.
Jos syksyn opintoja hallitsivat ruskan villit värit, on talvi jotain aivan muuta. Pimeys kellariluokassa ei ole aivan täydellinen, joten vauhtia haetaan pimiöstä. Siellä joutuu olemaan yksin. Jos opiskelija ei muista kuvien kehittämisprosessin seuraavaa vaihetta, voi seinän läpi huudella apuja. Kaveri auttaa.
Yhteisöllisyyttä luodaan jakamalla pimeä tila koko pitkän talven ajan. Sitä luodaan vaihtamalla kuvausvinkkejä ja oppimalla kaverilta, yhteisillä retkillä, leffailloilla ja tsemppaamalla toista. Sitä luodaan jakamalla aamupala ja lounas. Joka päivä. Sitä luodaan metsästämällä täydellistä kuvaa ja valaistusta. Yhdessä. Kaikilla opittavaa toisiltaan. Jopa stressistä.
Viikoittaiset kuvaustehtävät kasaavat luovuuden painetta, jota ratkotaan jopa unissa. Opinnäytetyöt, näyttelyn ja kirjan työstäminen luovat harjoitusten rinnalle inspiraation ja kekseliäisyyden sekamelskan. On yksinkertaisesti pakko kuvata.
- Tämä stressi tosin ei ole työstressiin verrattavissa, sillä kaikki tehtävät ovat haasteellisuudestaan huolimatta mukavia, paljastaa opintovapaalla oleva Jaana Hokkanen.
Hankien painuessa ja valon lisääntyessä keskusteluita ei enää hallitse kuvaus, vaan lupaus tulevasta. - Tulin tänne talvehtimaan ja oppimaan, miettii Marjukka Hiivala, Australiassa vuosikymmeniä asunut iiläinen.
Vuodesta jää itämään moni inspiraatio. Kurssilaisten muistojen kärjeksi on muodostunut makrokuvausviikko, jolloin yhteisöllisyys räjähti huippuunsa.
Studiossa kuuluu rauhallista jazzia. Kameroiden alla, lamppujen loisteessa hohkaavat kukat, lehdet, vesi ja jää. Luonto on tullut kylään. Kaikki opit ovat käytössä. Sommittele, tarkenna, mittaa valon määrä, paina suljinta ja editoi. Ohikiitävän hetken kuvaajien sydän sykkii samaa tahtia sulkimien kanssa. Mutta kaikki loppuu aikanaan. Tuoli raapaisee lattiaa ja joku huutaa: "Valamis!"
Fakta
Vienankarjalaisten aloitteesta 1909 aloittanut Itä-Pohjanmaan kansanopistoa pitää yllä Kuusamo-opiston kannatusyhdistys ry.
Välivuodesta nauttivia harrastajia ja jatko-opintoihin tähtääviä opiskelijoita.
Valokuvauslinjan 2014-2015 töitä Kuusamon pääkirjastossa huhtikuun loppuun asti. Nature Photo XX -luontokuvatapahtumassa Kuusamotalolla 10.-13.9.2015. Linja valmistuu 22.5.
Artikkelin lähde Kaleva