Kuusamon murteen taitaja

Maija Alajuuma. Opettaja Maija Alajuuma nukkui pois Kuusamossa 17. maaliskuuta. Hän oli syntynyt Kuusamon Tavajärvellä 29.10.1929.
Lapsuuskodin pihapiiri ja järven takana siintelevä Nuorunen piirtyivät lähtemättömästi Maijan mieleen. Sota merkitsi evakkotaivalta Yli-Iihin, Saloisiin ja Pattijoelle. Rauhan tultua 8-lapsisen perheen koti jäi luovutetulle alueelle. Evakkous ja kotiseudun kaipuu olivat osa hänen sielunmaisemaa läpi elämän.

Jo alaluokilla Maija haaveili tulevansa opettajaksi. Tuolloin ei ollut tapana, että tavallisen talon tytär pyrkii kansankynttiläksi. Mari-äiti ja Kuusamon kansanopiston opettajat huomasivat Alajuuman lahjakkuuden ja kannustivat häntä opintielle.
Alajuuma valmistui opettajaksi Tornion seminaarista vuonna 1953. Sadat kuusamolaislapset aloittivat koulutiensä hänen ohjauksessaan Juuman, Heikkilän ja Kirkkokedon kouluilla. Opettajana Alajuuma oli luova uudistaja. Hänen luokastaan raivattiin suorat pulpettirivit ja lattialle levitettiin satumatto jo kauan ennen pehmeämpien kasvatusaatteiden yleistymistä.
Alajuumaa puhutteli kauneus luonnossa ja taiteissa, ja kauneutta hän halusi löytää myös arjesta. Kirjoittaminen oli hänelle luontainen tapa ilmaista itseään. Ajatukset ja kokemukset muotoutuivat teksteiksi päiväkirjoihin, kirjeisiin, runoihin, näytelmiin ja kertomuksiin.
Murrekirjoittamisessa sanankäyttö yhdistyi toiseen tärkeään harrastukseen: kotiseututyöhön. Murrepakinoiden ja -runojen parissa Alajuuma työskenteli vielä viimeisinä elinviikkoinaan. Hän ei ehtinyt nähdä valmiina murreteksteistä koostettua teostaan Moksitaan vielähi.
Maija paneutui sydämestään kaikkiin tekemisiinsä ja läheistensä hyvinvointiin. Vastoinkäymisissä häntä kannatteli pohjoisesta elämänpiiristä ammennettu vahvuus. Minussa on kiven lujuus / ja kesäyön herkkyys. / Näin varustettua ei nujerreta.
Anna-Maija Puroila
Kaija Alajuuma
Kirjoittajat ovat Maija Alajuuman tyttäriä. Sitaatti on runokokoelmasta Syksyä jo (2009).



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva