Aktiivinen ja vastuullinen humanisti

Heikki Sipilä. Tekniikan lisensiaatti Heikki Sipilä menehtyi sairauden murtamana kotonaan Oulussa 24.2.2015. Hän oli syntynyt 21.3.1938 Sortavalassa.
Sipilä pääsi ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta 1956 ja valmistui Teknillisen korkeakoulun puunjalostusosastolta diplomi-insinööriksi ja sittemmin tekniikan lisensiaatiksi.
Sipilä aloitti työuransa Teknillisessä korkeakoulussa assistenttina ja laboratorioinsinöörinä. 1969 hän siirtyi Ouluun Oulu Oy:n palvelukseen sellutehtaan tehdastutkimukseen ja suunnitteluun. Pari vuotta vierähti Helsingissä (1978-1980) Ekono Oy:ssä prosessitekniikan osastolla ja monivuotisen tehdashankkeen suunnittelussa.
Kotikaupunki veti kuitenkin puoleensa ja hän palasi Oulu Oy:n sellutehtaan prosessisuunnittelupäälliköksi 1981. Sittemmin hän toimi yritysjärjestelyjen kautta syntyneiden Veitsiluoto Oy:n ja Enso Fine Papers Oy:n sellutehtaan tutkimuspäällikkönä.
Eläkkeelle Sipilä jäi Enso Fine Papers-yhtiöstä 1998 tehdasalueen ympäristöpäällikkönä.

Ympäristösuojelun lainsäädäntö merkitsi suuria muutoksia alan teollisuudelle varsin lyhyen ajan sisällä.
Oulun tehdasalueen haastavassa toimintaympäristössä, väestön kasvaessa ja asutuksen siirtyessä yhä lähemmäs tehdasta, jouduttiin ratkaisemaan hajuhaittojen, hakekasojen melun ja logistiikan aiheuttamia ongelmia vastaamaan lainsäädäntöä.
Sipilä edusti toiminnallaan tehdasalueen kasvoja ulospäin. Hänen työtään kuvasi vastuullisuus, luottamuksellisuus, uutteruus ja yhteistyökyky viranomaisten ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Hänen kykynsä nähdä laajoja kokonaisuuksia, asiaosaaminen ja hyvä neuvottelutaito olivat tarpeen ajoittain hyvin hankalissa tilanteissa.

Opiskeluaikana ajan aatteelliset teemat kiinnostivat Sipilää. Hän oli mukana Vapauden Akateemisen Liiton toiminnassa ja toimi Ylioppilaslehden pakinoitsijana nimimerkillä Pikku Alarik. Pakinoissaan Sipilä varsin lempeästi kuvasi luontoa fiktiivisten hahmojen muodossa ja samalla vallitsevaa ympäristö tutkien.
Taitavan kirjoittajan kirjeet, runot ja monet sukujuhlien lauluihin sepitetyt sanat olivat legendaarisen hauskoja. Kiinnostus historiaan, kirjallisuuteen ja musiikkiin sekä mainio huumorintaju olivat epäilemättä perintöä isältä, tuomiorovasti Jorma Sipilältä.
Sipilä oli aktiivinen rotari, joka paneutui erityisesti humanitäärisiin projekteihin.
Viimeiseksi projektiksi jäi Teaching Teachers -suunnitelma, jonka tavoitteena oli saada kehitysmaiden naisten koulutus Rotary Internationalin tulevien vuosien keskeiseksi tavoitteeksi.
Heikki oli suuri humanisti, joka kantoi huolta läheisistään ja ystävistään. Suku oli hänelle hyvin läheinen ja erityisesti hän paneutui äidin puoleisen Virkkulan suvun historiaan.
Viisi lastenlasta muistanevat vielä pitkään Siuruanjoen mökin kesäiset puuhat, pelit ja leikit.
Sipilä oli sotilasarvoltaan reservin kapteeni ja hänelle oli myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki.
Jyrki Kettunen
Hannu Ruokolainen
Kirjoittajat ovat Heikki Sipilän ystäviä ja työtovereita
Jorma Sipilä
Kirjoittaja on Heikki Sipilän veli



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva