Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo teksti ja kuvat
Kaleva
Kärsämäki Tuoreen tervan tuoksun haistaa jo kauas. Lähempänä työmaata, Kärsämäen Paanukirkkoa, se tarttuu vaatteisiinkin. Osa harmaantuneen kirkon seinistä ja katosta kiiltelee jo sinisenmustana kevätauringossa.
Työmaalla Pyhäjoen rannassa huhkii kymmenkunta miestä, enimmäkseen varttunutta väkeä, 80:n molemmin puolin.
"Kahdeksankymppisten viimeinen sota", hymyilee Kärsämäen Paanukirkon kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Hanna Karsikas.
Miehet ovat talkooväkeä. Heistä suurin osa rakensikin kirkkoa talkoilla runsaat 10 vuotta sitten. He ovat myös osallistuneet tätä ennenkin kirkon tervaukseen. Tervaa on levitetty kirkon pintaan rakentamisvaihe mukaan luettuna viisi kertaa.
He ovat Karsikkaan mukaan korvaamaton apu kannatusyhdistykselle, jolle seurakunnan omistaman kirkon ylläpito ja kunnostus kuuluvat. Kannatusyhdistys saa varansa kirkon vuokrauksesta ja esittelystä, pienestä tuotemyynnistä ja euroista, joilla kirkossa kävijät soittavat tapulin kelloa.
Kirkko halutaan edustuskuntoon nyt, kun kirkko viettää 10-vuotisjuhlaansa ja seurakunta 145-vuotista olemassaoloaan.
Työ oli tarkoitus tehdä jo syksyllä. Se on otollinen ajankohta tervata haapapuuta, josta kirkon paanut ovat.
Talvea vasten pakkanen puree tervan kiinni paanuun. Sateet estivät aikeet.
Avuksi tarvitaan nostureita. Kolmatta, sellaista joka on tarpeen jopa lähes 20 metrin korkeuteen kirkon katolle ja jonka koriin mahtuu kaksi miestä, odotettiin työmaalle keskiviikkona iltapäivällä.
Jos säät suosivat, työt saadaan päätökseen neljässä päivässä, perjantaina. Sade estää työt. "Nyt katseet ylöspäin, ettei tulisi sadetta", Karsikas sanoo.
Pääkokki, tervausprojektin vetäjä Sauli Saarikoski häärii tervankeittopadan äärellä. Terva täytyy lämmittää 60-asteiseksi, jotta se olisi keveämpää sivellä paanujen pintaan.
"Tarkoitus on, että kuuma terva imeytyy kylmään paanuun. Terva jämähtää siihen kiinni, ja valuminen estyy."
Välillä miehet käyvät vaihtamassa uuden maalipensselin kuluneen tilalle. "Pensselillä karheaa paanun pintaa jyystäessä pensseli kuluu ja siitä loppuu jousto. Se ei ota enää tervaa kyytiinsä", Saarikoski toteaa.
Huumori työmaalla kukoistaa.
Äskettäisen leikkauksen jälkeen keppien avulla liikkuva Arvi Laitinen ei ole malttanut pysyä pois työmaalta.
Tervaajaksi miehestä ei nyt ole, mutta seuraa hänestä saa, ja mojovia juttuja riittää. "Hirveän hankala pidätellä työhaluja. Into on sadassakymmenessä."
"Eikö ole hyvä haju? Tätä riittää kotonakin monta päivää", huikkaa työmaan ensikertalainen Martti Luonua.
"Monta kertaa olen yrittänyt päästä tänne. Ei ole hyväksytty", hän lohkaisee. Nyt Luonualla on aikaa. Ansiotyö ei enää pidättele.
Vaativin työ on langennut työmaan kuopukselle Timo Lehikoiselle, 21. Hän tervaa kirkon kattoa nosturin korissa lähes 20 metrin korkeudessa.
Massiivipuusepäksi opiskeleva Lehikoinen pyysi koulustaan vapaata saadakseen kokemusta tervaamisesta.
"Mukavaa puuhaa, erilaista kuin koulunkäynti."
Artikkelin lähde Kaleva