Sanat tappoivat tylsyydenOtteita Jani Ojalan Coleman-tarinat -teokse

Riikka Tuomivaara Kaleva
Oulu Oulunsalolainen Jani Ojala ei viihtynyt yläasteella. Hän jätti koulun kesken kahdesti, valmistui lopulta huonoilla arvosanoilla ja jatkoi pitkin hampain ammattikouluun.
Sekin jäi kesken alle vuoden jälkeen. Ojalasta itsestään kuitenkin tuntui, että hän tietää, mitä tekee.
"En lähtenyt, koska luovutin. En vain nähnyt itseäni kouluun sopivaksi ihmiseksi sillä hetkellä", hän kuvailee.
"Koulussa sanottiin aina, että voin tehdä, mitä haluan. Kunnes halusin lopettaa. Silloin vapaus tehdä sitä, mitä haluaa, jotenkin raukesi."

Kuukausi koulun lopettamisen jälkeen tylsyys kävi sietämättömäksi. Nettiäkään ei jaksanut selailla loputtomiin. Huumeita Ojalalle tarjottiin useaan otteeseen.
"Ne kyllä tietää, jos et opiskele ja olet työtön. Silloin on helppo kohde, koska tylsyys - seuraava tunti, kolme tai kahdeksan - täytyy täyttää jollain. Eivät huumeet aiheuta työttömyyttä, vaan työttömyys aiheuttaa tylsyyden, joka on helppo täyttää huumeilla."
Ojala ei ottanut tarjouksia vastaan. Sen sijaan hän ryhtyi kirjoittamaan.
Maaliskuussa Ojala julkaisi omakustanteena ensimmäisen romaaninsa, Coleman-tarinat.
Aluksi suunnitelmana oli, että teos jäisi vain hyväksi muistoksi pöytälaatikkoon. Ystävän kanssa kävelyllä ollessaan Ojala kuitenkin yhtäkkiä tiesi, että kirja pitää julkaista.
Ojala kävi kysymässä oulunsalolaiselta kirjakauppiaalta, miten kirja julkaistaan. Kun vaihtoehtoina olivat vuosien prosessi kustantamoiden kautta ja nopea omakustanne, Ojala valitsi jälkimmäisen. Nyt kirja löytyy samaisen kirjakaupan hyllystä.

Kolmeen tarinaan jakautuva Coleman-tarinat kertoo syrjäytymisestä ja väkivallan kierteestä kolmessa sukupolvessa. Tarina sijoittuu Oulun Kaukovainiolle ja New Yorkiin.
"Tapahtuu asioita, jotka eivät ole arkipäivää sinulle tai minulle, mutta joillekin ovat", Ojala sanoo.
Ensimmäisen tarinan päähahmo William Coleman on 15-vuotias sarjamurhaaja, joka kertoo perheensä tarinan jokaiselle, joka on juuri pääsemässä hengestään mitä mielikuvituksellisemmalla tavalla.
Kun Ojalalta kysyy, mitkä kirjat inspiroivat nuorta kirjailijaa, vastaus on yllättävä. Ojala ei ole koskaan lukenut kirjoja, eikä kukaan perheessä ole ollut erityisen taiteellinen. Koulussa äidinkielen numero oli kuusi.
"Ainoa kerta, kun nostin hyllystä kirjan, oli silloin, kun halusin nähdä omaa kirjaani varten, miltä niiden ulkoasu ja tekstin asettelu näyttää. Vuorosanaviivat ja muut."
"Hankalinta oli se, että ei käyttäisi samaa kuvailevaa sanaa koko ajan. Sanavarasto joutui koetukselle", Ojala muistelee noin vuoden kestänyttä kirjoitusprosessia.
Ojala on amerikkalaisten tv-sarjojen suurkuluttaja. Jotkut sarjoista hän kertoo katsoneensa läpi viisi kertaa. New Yorkissa Ojala ei ole käynyt, mutta hän tutustui kaupunkiin kulkemalla sen katuja Googlen karttapalvelun avulla.
Romaanin dialogi pohjautuu siihen, miten Ojala itse puhuu kavereidensa kanssa. Tarina on sekoitus oman itsen ilmaisemisen vaikeutta ja vihaa kaikkea kohtaan. Ojalan mielestä nuoren kirjailijan vahvuus löytyy kyvystä kuvata aidosti teini-ikäisten maailmaa.
"Nuorilla on pienempi maailmankuva ja paha tapa olla hyvin arkisissakin tilanteissa paljon dramaattisempia kuin olisi tarve. Toleranssi kaikkea kohtaan on vasta kehittymässä."

Coleman-tarinoiden nuorilta toleranssi puuttuu kokonaan. Väkivalta on arkipäivää ja hahmot suhtautuvat siihen miltei psykopaatin elkein. Kaikki kietoutuu turtumisen tunteeseen, joka syntyy oman tarkoituksen ja suunnan kadottamisesta.
"Suomessa on käsittämättömän huonot työllistymismahdollisuudet, ja sille pitäisi tehdä jotain äkkiä", Ojala sanoo.
"Kaikki ylenkatsovat nuoria, jotka ovat lopettaneet koulun, mutta miksi myös sellaisille ei voisi antaa töitä? Monet joutuvat siihen tilanteeseen, etteivät pääse enää takaisin yhteiskuntaan, ja sitten päiväkännit tuntuvat hyvältä idealta."
Ojala on kiitollinen siitä, että hän itse päihitti tylsyyden kirjoittamalla. Ensi syksyksi hän on hakenut kouluun.
"En tiedä, miten olisin voinut käyttää paremmin ne tunnit, jotka käytin kirjoittamiseen."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva